Elämän kehässä
olet kestänyt enemmän
kehäminuuutteja, kuin kukaan
olisi uskonut.
Vastamäet iskeytyivät
kuin palokaaret kasvoihisi.
Varjosi vilkkuu mustana.
Naamaasi polttaa
Olisitko uskonut?
Myötämäessä usein huomasit
jarrujen puuttuvan tyystin.
Tasaista jälleen.
Olisitteko uskoneet
hänen kestävän vielä
sen yhden iskun?
Sen viimeisen.
Vai olisiko
aika toisenlaiselle uskolle?
Häneen jota kaikki
me pelkäämme.
Hän tulee pian.
Vakava mutta tosi. Ei pidä kiusata toista, koska kaikilla on sama kohtalo ja ihmisen elämä on lyhyt, sittenkin.
VastaaPoistaIhmiset ovat yllättävän kestäviä vaikeuksien edessä. Silti toivoisin vaikeuksien aiheuttajien ajattelevan, uskovan ja pelkäävän edes vähän.
VastaaPoistaElämän kovuus tekee sitkeäksi kun on toivoa. Odotus paremmasta antaa voimaa.
VastaaPoistaKiitos kaikille kommentoineille.
VastaaPoistaRunossasi on paljon pohdintaa...
VastaaPoistaTässä on ikään kuin messiaan odotusta vahvasti mukana. Sopii adventtiinkin.
VastaaPoista