Sivut

maanantai 14. helmikuuta 2011

En alistu

Synnit syntyjään syviä.
Kasvoilla kylmiä käsiä.
Kuivuneita kyyneleitä.
Tosia tuonen teitä.
Kutsun keloja kaatumaan,
minne menemme maatumaan.
Siellä sielut salvetaan ja
julistetaan Jumalaa

Ei tietä täällä ole onnelaan, ellei puita kaada matkallaan.

Ja vaikka minulle sanottiin jo heti alussa
ei sinusta ole mihinkään
parempi kai kun et ryhdy mihinkään
Niin minä perkele en alistu, vaikka mahani alusta
olisi täynnä jalkoja
ja perässäni piippu täynnä hauleja.

(Kirjoiteltu vuonna 2004. :D Onhan tästä vissiin kasvettu )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki mielipiteesi. Risut, ruusut ja painokelpoiset lauseet ovat tervetulleita.