Haudankaivaja (Löytyy musiikkisoittimesta)

Mies tummaan takkiinsa kätkeytyy

lehdet leijuu viimesellä matkallaan

lapio haudan paikkaan iskeytyy

tässä on pian portti manalaan

Hiljakseen mies jotain mutisee

Lehdet puiden alle lepoon käpertyy

tätä tehnyt on läpi näiden vuosien

nyt on aika matkan viimeisen

Elämän kevät viimein lopun saa.

Mies omaan maahan haudataan.

Lehdet seuraa miestä matkallaan,

kun pian katoaa puuvuoteeltaan

Vuoden jälkeen uudestaan,

kun paikalle ehkä palataan.

Suurta puuta katso tarkkaan

on yksi lehti aivan musta.

Alla paikka miehen hiljaisen,

tuon kaivurin tummapukuisen.

Pian ehkä muistat päivänkin,

kun hänet takki päällä haudattiin.