Käsissäni ovat nämä haavat.
Ne ovat olleet siinä kauan.
Kellastuneet, mädäntyneet,
visvansa valuttaneet.
Lahoamme kilpaa
Katoamme hiljaa
Sinä varistit lehtesi alas jalkoihini
Minä vaihdoin vasta talvivärit hiuksiinii.
Mutta runkoni lahoaa.
Oksani vapisevat.
Haavat katoavat käsistäni lopulta.
Tunnen itseni suureksi haavaksi.
Odotan vain elämänmetsuria joka katkaisee juureni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki mielipiteesi. Risut, ruusut ja painokelpoiset lauseet ovat tervetulleita.