Piscator

Kudoin päälleni päivien verkkoa.
Yksi nurin ja toinenkin.
Yksi oikein ja ei koskaan enää.

Suojaksi sen piti tulla ylleni.
Kokemuksista kilpeni
Sanvalmiudesta miekkani.

Sanoja vaan en puhunut,
vain halki ilmaa haukoin hiljaa.
Päälleni kun aika kävi
kaatoi minua kuin terä viljaa.

Kokemuksen kalastajaksi
piti minun mennä onkineni.
Ongesta tuli ongelmani.

Siima köytti kaulan varteen
puun josta minä sen riistin.
Siinä olin suu auki killuva


sätkijä, potkija ja vihdoin viimein hiljentyvä.
Paikalla sata muistoa. Muistomerkkiä puista.
Kasvualustana makaajan. Tuuli kuiski kertomaani.
Kiuru kuuli kiroukseni.


Sanoja vaan en puhunut,
vain halki ilmaa haukoin hiljaa.
Päälleni kun aika kävi
kaatoi minua kuin terä viljaa.