Sivut

lauantai 30. tammikuuta 2010

Kun kaksi kaatuu...

Yhdessä me katsomme
projektien etenemistä tulisten hiilten yllä.
Hän laahustaa tänne viereeni
sulokkain askelin.


Kuolemattomassa kaukaisuudessa katson,
kun se tuhotaan.
Siellä missä vielä vihertää,
voit kuulla maailman huutavan spitaalisena
ja minä en kuule mitään...


Raikkaan yön aromin,
huudon vaienneen,
minä aistin selässäni.


Ei tullut sankareita pelastamaan.
Minua tai maailmaa.


Älä missään nimessä päästä irti tikaristasi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki mielipiteesi. Risut, ruusut ja painokelpoiset lauseet ovat tervetulleita.