Kuljen perässä perkeleen.
Perkele hiipii hypellen.
Minun maille, mainingeille.
Suloakin sulokkaimmin elein.
Hornan huoneessa hikoillen,
seurassa perkeleen.
Tuon järkiheiton,
vajaamielen.
Istumistani istun, kunnes ikuisuuteen istun.
Hornaakin hornempaan kaipaan.
Kuulemaan sen sarvellisen saatanan huudot.
Huutamatta jätetyt...
Kalman katkero
yön veri,
kalma.
Kuitenkin kuoleman haistan.
Kuitenkaan avuntuojaa auvoisaa ei
täällä teillä tietämättömillä näe...
Haistat hajuni,
näet kasvoni,
kuulet ääneni,
maistat makuni,
mutta silti et tunnista,
että perkele on minussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki mielipiteesi. Risut, ruusut ja painokelpoiset lauseet ovat tervetulleita.