Puolustuspuhe

Voitteko olla aivan varmoja
että minä valehtelen
kuvittelen
kuvitan vääriä maisemia
entä jos mielenne on silkkaa
pohjoista
Jos mieleni on yksin
etelää
Me olemme silti koreaa
Yhtä maisemaa
jossa joku painuu idästä länteen.

Kaksi nuijaa

Nuija lyö pöytään
en pane vastaan
enkä vihtaan
koske enää pitkään
varteen miehen enkä naisen
luilla makaa
nahat rikki
pää hehkuu
valo salissa
ylemmät herrat
tuomiot julistavat
totuuden ääneen
minut lyövät
nuijalla pöytään
lyönyt on nuija

Piinasta

Päästä pääsi pannasta.
Anna ajatuksen jälleen lipua.

Kun panta ei enää kiristä
et tarvitse muiden apua.

Piinasta kaihertaa jalkasi alla.
astu pois ja vapaudu piinasta.

Sosiaalipaine on kestämätön. Astu siis ulos kattilasta,
Käännä levyä allasi pienemmälle

Kyllä sinä sen osaat
Itsehän sen levyn kuumensit

Johdatetut

Seisoo vanhan liiton Kvestori
ympärillään vallanhimoisia patriiseja
Alkaa noiden joukossa pään nytkintä
Hän itse tuijottaa kylmää pääkytkintä

Kytkeytyisi virta taivaankannen moottoreihin.
Tähtiverhon taapeleihin.
Tulisi kaikki mitä kuvitella saattaa.
Tulisi edes jotain.
Tätä ei mitään on jo jatkunut 10 vuotta.

Lunta, vettä, räntää tai happoa.
Ämmiä äkeet selässä.
Mutta edes jotain.
Kunhan ei mitään.

Sormi hikoaa painalluksen yllä.
Välimatkaa on juuri pisaran tippua.
Sulkekaa kaikki silmänne.
Ja rukoilkaa kaikkia henkiä.

Koska minä hikoilen
olen kylläinen.
Ja te jotka silmänne ummistitte viimeisen kerran
ette edes huomanneet tuhoanne.

Tilapäinen mielenpahoittaja

Painakaa jalkanne sepeliin
soraan
öljysoraan ja multaan

Se voi olla viimeinen askeleenne

Allesi voi tulla punainen matto
tai puinen arkku
märkä lätäkkö ja vapiseva ruho

Eikö se olisi voinut olla viimeinen askel

Tätä häpeää ei pysty käsittämään
eikö se tarvitsisi kädet
jotta se voisi kuristaa minut pois

Ottaa puolestani sen viimeisen askeleen

Mutta koska kaikki on vain välillistä
väliaikaista
välinpitämätöntä
välikysymyksiä
välitilaa
välittäjiä

ei kukaan välitä