Runosuo

Miesten huone.              Seinällä tussia. Jonkun tekee mieli              repiä tapettia. Kasa lehtiä, jotka eivät putoa enää mihink...

*** Tähän tekstiin sain alitajuisen kipinän. *** http://mustavaris49.blogspot.fi/2012/10/pelko.html Ainoat keinosi selättää pelko: Et ...

Metallinen tähti jäi hetkeen. Oliko sen voima jo sammunut? Asettunut. Fotoneiden ryöppy jäi vangiksi. Ne jatkavat samaa näytelmää. Tu...

minä istun ja olen syön juon minä seison ja olen          odottaja mätänemisprosessin alkuun aikaa enemmän tai sitten vähemmän    ...

Lapsena minulle huudettiin joka päivä "Tule ottamaan välipalaa!" Nuorena tuntui, että välistä lähtee, välistä palaa, Teini...

Sinä olet siemen. Kasvat kun sinua kastellaan. Ravitaan ja rakastetaan. Tahdon ja tahdomme nähdä sinut pienen suurena. Lopputuloksen k...

Käsissäni ovat nämä haavat. Ne ovat olleet siinä kauan. Kellastuneet, mädäntyneet, visvansa valuttaneet. Lahoamme kilpa...

Hile heijastaa säteilemäsi valon spektrinä. Luota minuun, minä poistun sinun luota. Spektrin kaikissa väreissä säteilevä valosi on liia...

Lasikukkia pöydällä    Linnut ikkunoissa       Varjostimet lampuissa          Lasia kaikki:             Ajatukset,                Rakka...

Puussa, jossa kasvaa partaa, roikkuu elämän puu. Palana Sen osat on hajautettu. Sillä ei ole sydäntä, vaikka sen sisällä on monta syd...

Jo joutuivat Armas ja Suvi. Oli kiire juhlia. Ei ollut kiire niin kuin kiire koulussa ymmärrettiin. Nyt oli kiire elää. Jo joutuivat Ar...

Tässä olen ja kellun Maailma on valkoinen, kansi avoin. Ei aina. Joskus se on kiinni. Täällä on rauhallista, mitä nyt joskus myrskyää. ...

"Lapsi sairastaa." Äiti katsoo sairastaan. Isä tulee huoneeseen. Toteaa. Kyllä, lapsi sairastaa. ja lapsi kertoo: Hymyni sa...

Jäi yksin elämään muisto ihmisen. Vouti perimään tuhkia sukujen. Jäi lapset suremaan arkussa vainajaa. Käy maahan maatumaan leivän hankki...

Kasvoinko minä puuta varten?                    Vai puu minua? Sillä minun käteni ne olivat, jotka puusta muotoilivat           pöydän. ...

Katson naista. Tyttönä ollutta. Kahdeksi tullutta. Äitiä ja lasta. Minä olen jakaantunut pienemmin. En vähäpätöisemmin. Tuo pienin m...

En usko. Vaan uskon kuitenkin, että kaikki joskus on paremmin. En näe. Vaan näen kuitenkin, miten sieluni silloin tuhosin. En tunne....

Kun synnyin ruumiiksi, oli liha arvokasta. Suurempi kuin totuus, oli ruhtinaitten valtakunta. Kirjaa minun päiväni aatoksesta tuhkaksi, k...

Ihminen on kuin savua. Syntyy tulesta. Palaa loppuun ja katoaa. Savu loppuu joskus aikanaan, hiillos kytee vaan. Liekki katoaa. Silti liekki...

( Kirjoitettu aikana ennen lapsemme syntymää ja aikana jolloin kuolema oli läsnä lähipiirissämme. Jotkut lähtivät, jotkut jäivät vielä kesku...