Runosuo

Sinä olet siemen. Kasvat kun sinua kastellaan. Ravitaan ja rakastetaan. Tahdon ja tahdomme nähdä sinut pienen suurena. Lopputuloksen k...

Erämaassa lentää lintu siivistänsä vajaa Sulat ovat kohta loppu ei löydy pelastajaa Hampaat ovat sillä suussa harvemmaksi käynyt Ei ni...

Käsissäni ovat nämä haavat. Ne ovat olleet siinä kauan. Kellastuneet, mädäntyneet, visvansa valuttaneet. Lahoamme kilpa...

Fotonit kolkuttavat ovellesi. Oikealle ja vasemmalle. Ne kutsuvat sinut leikkiin väreillä ja varjoilla. Lämmöllä ja valolla. Av...

Olen pystymetsän kelohonka. Juuret alta katkenneet. Lajitoverit.        Yksilöt.               Erilaiset. Yritän nesteitä sisääni ime...

Te kaksi olette runoa. Toistenne loppusoinnut. Minä soinnun kolmantena. Täydentävänä jakeena. Ilman meitä olisi vain: Lauseita. Sanoj...

Olenhan minäkin ihminen voit todeta, mutta asiakkaalle se on kysymys.    No, ehkä olet sen kaltainen    mutta minulle rotta.    Siinä ...

Tämä sade alkaa joka siunaaman arkiaamu. Pisarat kulkevat kohti lammikkoa. Asettuvat limittäin ja lomittain. Paikoille, joista vielä puut...

Olento kulkee yli pirunkaton. Isän lattia vuotaa veden. Näytä minulle voimavara. Lyö nämä ikisäkeet halki! Ei poltinrautaa, ei penkkiä. ...

Kätesi leimuavat tulisina luukkuina            sieluni               reikien                   yllä Minä vuodan             itsetieto...

Kaipaan ymmärrystä. Kommunikaatiota välillemme. Rotujen. Nisäkkäitä kuitenkin molemmat olennot Avaat kitasi ulostaaksesi asiaa jos...

Runo on täysi. Malja on tyhjä. Se odottaa seuraavaa kaatoa. Korkin poistoa. Tiedon ja totuuden suulta. Siellä on vastaus. Kuka kertois...

Ovia ovien perään. Kaikki samassa karmissa. Ovilehtiä täynnä sanoja. Puolillaan. Tyhjiä. Tieto kasvaa edetessä. Kuka?      Mitä?   ...

Iltaisen matkani jälkeen pahan olon siemenet istuttavat itsensä minuun. Ja kun ne itävät, kurkottavat kohti taivasta, ei värikkyys olek...

Aurinko vehman taa laskee taas. Mies onnetonna jatkaa kulkuaan. Pimeys maan harsoo hiljalleen. Ahdistus sielunsa luo katseeseen. Voima p...

Ihminen on kuin savua. Syntyy tulesta. Palaa loppuun ja katoaa. Savu loppuu joskus aikanaan, hiillos kytee vaan. Liekki katoaa. Silti liekki...

Näillä ovilla on erikoinen tapa heilua joka suuntaan Näiden ovien taakse voit kätkeä sielusi peilit Näillä ovilla voit salvata maailman...

Näissä ovissa Toistensa kuvissa Vastapareissa Viisi saranaa Puoli puolella Niistä avautuvat tuho                          tulevaisuus...

Näinä aikoina. Jos silmäsi objektiivit. Aivosi valoherkkä kenno. Näillä suljinajoilla. Lumisateesta         valkoinen taulu          ...

Ja nyt, kun aloitan puheeni kuulen yhä kuiskauksia. Kuin huutoja alitajuntaani. ”Ei tähän maailmaan mahdu enää yhtäkään kaunista...