Ja nyt, kun aloitan puheeni
kuulen yhä kuiskauksia.
Kuin huutoja alitajuntaani.
”Ei tähän maailmaan mahdu
enää yhtäkään kaunista asiaa!”
Päätän jo miltei luovuttaa.
Vaan mikä henkäys yli
sielujen markkinapaikan tulvahtaakaan.
Tuo näky minut halvauttaa
sokaisee
Mutta, jos tämä näky on
kaikkien vaivojen palkka, sakko
niin maksan vaikka kahdesta
ja soitan sielullani aariaa,
suullani saarnaan rakkaudesta.
Puolesta kaiken
kauniin
pyhän
yksinkertaisen
Ja tuo pyhä yksinkertaisuus
saapui hänen kauneudessaan
minuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki mielipiteesi. Risut, ruusut ja painokelpoiset lauseet ovat tervetulleita.