Olen pystymetsän kelohonka.
Juuret alta katkenneet.
Lajitoverit.
Yksilöt.
Erilaiset.
Yritän nesteitä sisääni imeä,
mutta kuihdun kuihtumistani.
Seison silti kovana.
Vierestä kaatunut virkeämpiä.
Minä vain seison.
En enää muista kuinka kaadutaan.
Olenko koskaan kaatunutkaan...
Ja kun vihdoin olen rutikuiva
kaadun
Muistaako kukaan kun humisin
vihreänä ja tuoreena?
Terveiset sisällöntuottajalta
Hei.
Nimeni on Esa Suomaa. Tämä sivusto sisältää pääosin itse kirjoitettua materiaalia.
Kaikista lainauksista ilmoitetaan erikseen.
Tekstien kopioiminen, käyttäminen tai lainaaminen ilman lupaa on tekijänoikeuslakien mukaan kielletty
Jos kuitenkin kiinnostuit jostain kirjoituksesta, niin ota rohkeasti yhteyttä tai kommentoi tekstiä niin pyrin vastaamaan mahdollisuuksien mukaan.
Kiitos.
In English click here.
(Rough transalation with Google Translator. All things can't be translated from language to other)
Nimeni on Esa Suomaa. Tämä sivusto sisältää pääosin itse kirjoitettua materiaalia.
Kaikista lainauksista ilmoitetaan erikseen.
Tekstien kopioiminen, käyttäminen tai lainaaminen ilman lupaa on tekijänoikeuslakien mukaan kielletty
Jos kuitenkin kiinnostuit jostain kirjoituksesta, niin ota rohkeasti yhteyttä tai kommentoi tekstiä niin pyrin vastaamaan mahdollisuuksien mukaan.
Kiitos.
In English click here.
(Rough transalation with Google Translator. All things can't be translated from language to other)
Suonsilmä
Hakija
tiistai 9. elokuuta 2011
Kelohonka
Tunnisteet:
alkoholi,
kaatuminen,
kelo,
kuivaminen,
neste,
seisoa,
vertaus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos viimeisestä osasta vaimolleni. :)
VastaaPoista