Kelloni raksuttavat yötä pienemmäksi.
Joka rasahdus pilkkoo osan yöstä irti.
Kellot narskivat eri kohdista. Eri aikaan.
Muuten purisi tyhjää.
Jos aika kuluisi.
Niin, jos siitä mistä se on loppu,
niin tulisiko lisää aikaa?
Kaksi negatiivistahan on positiivinen.
Vai olisiko se nollalla jakoa?
Nollaa ei voi jakaa nollalla?
Mutta enhän minä
ole perheeni kanssa mitään.
Emme ketään.
Nollia?
Silti me jaamme toisiltamme.
Toisillemme.
Nollalta nollalle.
Mutta toisillemme
olemme kaikki
luvut ja numerot.
Joka rasahdus pilkkoo osan yöstä irti.
Kellot narskivat eri kohdista. Eri aikaan.
Muuten purisi tyhjää.
Jos aika kuluisi.
Niin, jos siitä mistä se on loppu,
niin tulisiko lisää aikaa?
Kaksi negatiivistahan on positiivinen.
Vai olisiko se nollalla jakoa?
Nollaa ei voi jakaa nollalla?
Mutta enhän minä
ole perheeni kanssa mitään.
Emme ketään.
Nollia?
Silti me jaamme toisiltamme.
Toisillemme.
Nollalta nollalle.
Mutta toisillemme
olemme kaikki
luvut ja numerot.
Minua kiinnostaa aika. Siksi tämä runosi kiehtoo ja kiinnostaa. Olet hienosti käsitellyt aikaa. Johdatat hyvin runosi kohti loppua, se ei jää tyhjän päälle.
VastaaPoista(Minulla on näitä blogeja vähän useampia, mutta nyt jatkossa laitan runot tänne Siiralle. Terveisiä vaan monelta tyypiltä, jotka kaikki ovat olleet ihastuneita runoihisi ;-)
kiitos sanoistasi. Aika kiinnostaa minuakin loputtomana suona universumissa. Suona, jota ei koskaan voi ymmärtää tai asettaa sille rajoja. Onko siellä olan yli lukijoita kun terveisiä lähettelet? Takaisin vain, että kiitos kelpuuttamisesta :)
PoistaSattumalta sattui Maaria Leinosen runosäe silmiini: "Aika ... Kaikki maailman kellot vain pilkkovat sitä pieniksi palasiksi."
VastaaPoistaEn jaksa kännykällä referoida enempää, mutta aika samankaltaista, kiva sattuma.