Tämä tarina ei ole valveille.
Tämä tarina on unille.
Muumilaakson seesteys.
On ystävyys ja avun anto.
Minä ja tarina olemme.
Yhdessä ylivoimaiset.
Ja hän joka valveille ei jää.
Kuulee kertojan etääntyneen äänen.
Katoavan unisonttiin.
Somaan sonettiin.
Samettiin.
Tämä tarina on unille.
Muumilaakson seesteys.
On ystävyys ja avun anto.
Minä ja tarina olemme.
Yhdessä ylivoimaiset.
Ja hän joka valveille ei jää.
Kuulee kertojan etääntyneen äänen.
Katoavan unisonttiin.
Somaan sonettiin.
Samettiin.
Hieno unenomainen runo. Sopii hämärään marraskuuhun.
VastaaPoistaKertoja hiipii hiljaa unen maisemaan ja lukija kulkee perässä yrittäen olla pitämättä ääntä.
Kiitos Uuna. Onnistuin siis välittämään ajatukseni. :)
PoistaUnisontti on hyvä sanajohdos :)
VastaaPoistaPimeydessä saa helpommin kiinni näistä hetkellisistä välähdykistä :)
PoistaTämä on tosiaan sametinpehmeä runo, hyvällä tavalla!
VastaaPoista