Gaia

Runotorstain puolella ollaan tummien vesien äärellä.
Tässä innoituksen lähde: Fish Magic. Wikimedia Commons
*********************************************
Ihmisen evoluutioherruuden näyttämö

Kun lehdet ovat pudonneet

Jäävät hanskat, huivit

pipot, tutit

syksy

Joku luovuttanut avaimensa

luottaen luonnon pysyvän ulkona

"Monet eivät nähneet.

Nähneet suurinta tuhoa.

Tuhoa hyökkäyksen takana.

Takana olivat vain kuolleet.

Kuolleet kylmään ja vaivaan."

Vai vaan luonnon valtaan?

Valtaan ennen sapiens sukua.

Kysyn

pipoista ja tuteista.

Jäähanskoista ja -huiveista.

Kun lehdet ovat vihdoin pudonneet

Olemmeko varmoja herruudestamme?

Kun virta vie matkustajansa.

Tuuli heilauttaa orjansa maailman reunan yli

ei ota kiinni

Aseita on enemmän kuin ihminen osaa keksiä.

Kaatuneiden avaimet oksilla.

hanskat puiden latvoissa

huivit uponneiden tukkien latvoissa.

Kalat pukeutuva kadonneisiin sormuksiin.

Tuntolaattoihin kuninkaiden. Narrien. Sotilaiden

Punainen kääpiö

Olen kehys riihessä elämän.
Olen lasi, josta ei näe lävitse.
Olen peili, joka torjuu valon.
Olen tässä yksin.

Olen väki vallan kahvassa.
Heilun maailman karmissa.
Minussa on lukko ja avain.
Olen tässä yksin.

Olen rytmi koneen käynnissä.
Loputon pyörivä voima.
Suuntaan kulkeva liike.
Olen tässä yksin.

Ikkuna ilman suuntaa.
Ovi ilman painetta.
Pyörä ilman kehää.
Tässä olen yksi

punainen kääpiö.

Talvipilven maa

Mitä tapahtuu? Muuttu maisema.
Ei varjoja. Valoa joka suunnasta.
Ei lähdettä paikallisteta.
Vedessä ja valossa.
Äänessä ja tiedossa.
Ammennetaan sokeina.
Uskotaan mitä halutaan.

On paikkoja, jotka talvella
voisi laskea alas maan pinnasta.
Kun taas toisaalla
kylmässä ja varjossa
koetaan tunteita.
Ne sisään saa suonesta.
Ei ne lähde Suomesta.

Talvipilven maa.
Täällä joka suunnassa
on valoa, varjoa
ja ihmiskasoja.
Disco-jumalaa ja
valkokaulusherraa.
Molempien autoissa
on riite pakkasessa.

Nimettömyyden takana

Pelkäätte ääniä
joita kukaan ei ole sanonut
Tulisi pelätä tekstiä
jota kukaan ei ole kirjoittanut

Se on olemassa
Ei sitä kukaan tunnusta

Vääränimen takaa se on huudettu
Nimettömän totuus tuotu julki

Kriitikon mielipide silloin kun Häntä ei ole
Mielipiteetön silloin kun Hän on

Paljastettu olkoon Hänen nimensä   

Tulkoon Hänen syntinsä   

Sillä Hänen on valta   

Hänen on voima 

Hänen on kunnia

Hän on           

Iänkaikkisesti

Nimettömyyden takana

Elämänkaari

Lapsena minulle huudettiin
joka päivä
"Tule ottamaan välipalaa!"

Nuorena tuntui, että
välistä lähtee,
välistä palaa,

Teininä itsensä kokeminen
ihmisenä ja eläimenä
tuntui että väli palaa

Nyt "aikuisena" on tyyni
joskus hulluttelee
ja pojaksi välillä palaa

Luulen että tulevaisuudessa
nuoruuden huuma ja kaipuu
Korvien väli palaa

Säkki

Ihminen kantaa nahkaa;
suljettua säkkiä.
Siellä luita,
siemeniä,
elämän viljaa.

Ihminen kylvää siementä;
peltoon säkissä.
Siellä alusta,
lannoite,
kuoriutumaton muna.

Säkissä on säkki ja sen sisässä kohta säkki.
Kylväjä tai peltomaa.

Valos

Valos on virutettu.
Nyt se on jo jäähtynyt.
Muotti on auennut.
Valos on vapaa.

Pinnalta eheä,
siloinen,
tyyni.

Sisällä virhe,
vika,
poikkeama.

Ei tehty sinua
ihmisyyden kuvastimeksi.
Ei hyvyyden varjelijaksi.

Sinut tehtiin
paholaisen kuvaksi.
Kaaoksen malliksi.

Suurimmatkin taiteilijat;
isät ja äidit
ovat luonnon edessä voimattomia.

Ei auta usko,
ei toivo,
ei rakkaus.

Etkä sinä kuuntele ketään,
joka sinua lopettamaan anelee.

Olenhan minäkin ihminen

Olenhan minäkin ihminen
voit todeta, mutta
asiakkaalle se on kysymys.

   No, ehkä olet sen kaltainen
   mutta minulle rotta.
   Siinä on iso kynnys

     Vertaisekseni nostoon
      arvojeni rinnalle.

Mutta mitä jos ostan vereni
siniseksi
Aivoilleni kapasiteettia
Silloin voin todeta
Olenhan minäkin ihminen.
    

Kyllästäjä

Tässä heiluu henki
    ihmisyyden tiivistymä
        olen hupaisa
            olen ärsyttävä
                kaikki mitä teen
            ei kelpaa kaikille
        lopulta kyllästytän
    lopulta kyllästyn
miksi siis kaiken päälle myyn kyllästettyä?

Suruvalta

Laske kruunusi syvimpään kaivoon,

sillä nyt on muilla ylin valta.

Lyijy laulaa maailmaan rauhan.

Rauhan, kera kivun ja vihan.



Suruvalta - ei tarvita.

Suruvalta - ei sinua.

Suruvalta - anna olla.

Suruvalta - kruunusi.



Nimi, joka maailman täytti.

Valtakoneilla sen mahti.

Käsky tulee ihmiseltä.

Ihmiseltä, Jumalalta.


* Huom! Vaka-vanhaa kirjoittelua, jostain milleniumin vaihdon ajoilta... Ensimmäinen kappale, joka on tehty julkaistuun muotoon ikinä minun toimestani.

Luukantele

Jos kantelen
puut sisään ja poltan.

            Lämpö tulee.

Jos kantelen
sinut sisään ja poltan
           
             rakkauden päreitä.

Jos kantelen
teot julki ja poltan

             totuutta tulessa

Olen vain luukantele
joka kantelee

             ääntään esiin.

Kapellimestari

Kansa on soitin
nahkaa sen kielet

kansa
on
kireä
löysä
karhea
sileä

Vääriä säveliä
väärä kuulija
väärä yleisö

Tahtoisitko sinä olla
Kapellimestari?

Loputon joukko viivoja

Näinä aikoina.
Jos silmäsi objektiivit.
Aivosi valoherkkä kenno.

Näillä suljinajoilla.
Lumisateesta
        valkoinen taulu
                 vailla yksityiskohtia.
Pimeydestä
        tähtien radat
                 universumin laidalle.
Arjesta
        loputon joukko
              viivoja.
                 Sinne.
                   Tänne

Eikä selvää kuvaa tallentuisi koskaan

Monos

Jos huudat minulle,
                 niin kuuloluuni murskaantuvat varmasti.
Jos näkökentässäni kuljet
                 verkkokalvot kuin verho repeää.
Jos tulet yllä tuulen
                 hajureseptorit kaikki kuolevat.
Jos suuni auki kauhusta
                 kieleni solmuun vääntynyt

    Monos kulje kanssani,

   jotta kipu tuntuu loppuun asti.

Jos ilma jota hengitän

                 samaa on niin keuhkoni puhkeaa.

Tämän huoneen seinät

                 pienen pääni musertaa

Jos sinua ajattelen

                aivoni lobotoivat itsensä

Raajojeni luut painostasi

                pirstaleiksi murtuvat

Vaan kaiken tämän jälkeen

tulee kivun takaa lautta satamaan

Alkaa satamaan. Nousta ala matkaa jatkamaan.