Kaksi viivaa

Vain kaksi viivaa ja kaikki loppuu.
Ahdistus.
   Tuska.
Tyyntyy epätoivon meri.

Kaksi viivaa toistensa vieressä.
Vaikutus mielessä.
    Spyykkeessä

Vain kaksi viivaa.
      Sinistä.

Mittamies

Sinulle kiikutetaan mittoja.
 Senttejä,
  millejä,
   Tuumia.

Muutat neliömetrejä
 neliösenteiksi
  ja kiire
   on kova.

  Nyt!
   Heti!
  Eilen jo piti!

"Annetaanko tämän olla
   täytenä mittana?"
 Kysyt
  mitta täynnä.

"Sinähän sen paremmin tiedät!"
  Ammattilainen...

Tässä keltainen lappu,
   olkaa hyvä.
Hymyilet epäaitoa hymyä,
 virnistät,
  ihan taksan mukaan.

    "Mitä?!"

Huutaa tuo markkinoiden ylijumala.

    "Maksu työstä?!"

Älä minulle huuda.
 Muutan
  vain mittoja
   toisiksi.

Mittamies.

Kuinka rakkaus yllätti minut

Ja nyt, kun aloitan puheeni
kuulen yhä kuiskauksia.
Kuin huutoja alitajuntaani.
”Ei tähän maailmaan mahdu
enää yhtäkään kaunista asiaa!”

Päätän jo miltei luovuttaa.
Vaan mikä henkäys yli
sielujen markkinapaikan tulvahtaakaan.

Tuo näky minut halvauttaa
sokaisee

Mutta, jos tämä näky on
kaikkien vaivojen palkka, sakko
niin maksan vaikka kahdesta
ja soitan sielullani aariaa,
suullani saarnaan rakkaudesta.

Puolesta kaiken
kauniin
pyhän
yksinkertaisen

Ja tuo pyhä yksinkertaisuus
saapui hänen kauneudessaan
minuun.

Paluusuunta

Suo hauta,
suohauta...

Luusäkin luut säkkiin.
Jätetty tielle,
jäätielle tien päähän...

Suonsilmään poljettu
poljettu silmät päästä!

Miehen paikka
hampaista irti!

Kruunu irroitettu
päästä ja suusta!

Tyhjät silmät tuijottavat
paluusuuntaan.

Kronologia

Kronologisen vakioasettelujärjestelmän vankina
    ei voi kuin ihmetellä.
        Miten nämä sanat ja lauseet,

ihmisrodun kommunikaatiokeinot,
asettuvat ruutupaperille?
    Sekaisin.
        Toisistaan riippumatta.

Muodostaen kuitenkin
äärettömän yksinkertaisen
ajatusmallin.
Sellaisen, jota et ole itse ajatellut
    koskaan itse.
        Se on jo nyt ajateltu.

Nyt ja aina.
Kronologisesti ennen juuri tätä
    lausetta,
        sanaa,
            virkettä.

Joten niin usein joudumme
myöntämään, että takaisinkelaus
    ei sovi kronologisen
        asettelun järjestelmään.

      Elämässä.

Kommunikaatio

Katsoin vettä.
        Sen naamioitunutta olemusta.

Se esti kulkuni
       kaikin mahdollisin tavoin

          Jalan.
Kumijalan.
        Ajatuksen.

Tekikö tahallaan,
       Vai tahatta?

Jonkun muun toimesta?

Ei kommunikoimaan
       ole tämä molekyylijärjestelmä
       oppinut...

Vai olinko se minä?