Piscator

Kudoin päälleni päivien verkkoa.
Yksi nurin ja toinenkin.
Yksi oikein ja ei koskaan enää.

Suojaksi sen piti tulla ylleni.
Kokemuksista kilpeni
Sanvalmiudesta miekkani.

Sanoja vaan en puhunut,
vain halki ilmaa haukoin hiljaa.
Päälleni kun aika kävi
kaatoi minua kuin terä viljaa.

Kokemuksen kalastajaksi
piti minun mennä onkineni.
Ongesta tuli ongelmani.

Siima köytti kaulan varteen
puun josta minä sen riistin.
Siinä olin suu auki killuva


sätkijä, potkija ja vihdoin viimein hiljentyvä.
Paikalla sata muistoa. Muistomerkkiä puista.
Kasvualustana makaajan. Tuuli kuiski kertomaani.
Kiuru kuuli kiroukseni.


Sanoja vaan en puhunut,
vain halki ilmaa haukoin hiljaa.
Päälleni kun aika kävi
kaatoi minua kuin terä viljaa.

Loppumattomat

Kirjoitan ja kirjoitan sanoja
vailla päämäärää sinun mielessäsi.

Luet ja luet näitä merkintöjä
vailla selvää kuvaa maisemasta.

Minä näen. Sinä näet.
Emme kuitenkaan käy yhtä matkaa

Jokainen sana. Kaikki pisteet.
Kertovat oman tarinansa.

Jokaiselle meille oman tarinansa.
Näin eivät meiltä tarinat lopu.

Jokaisesta merkinnästä tulee
5 miljardia tarinaa.

Sahaprosessinhoitaja

Kello, tuo ihmiskunnan sortaja, ilmoitti ajan.
Minä nukahdin uudestaan ja näin unta myöhästymisestä
Joten heräsin ja päätin olla ajoissa.

Lähtiessäni tunsin niskavillojeni heiluvan.
Myös lehdet heiluivat puissa.
Ne yrittivät sormeilla ilmasta syksyä.

Avainta kääntämällä maailma valaistui paikallisesti.
Ja pimeni sitten kun poistuin paikalta.
Ei siellä vielä mitään ollutkaan mikä valoa tarvitsee.

Olin ehkä sukua puupuhaltajalle.
Olinhan puualan ammattilainen.
Sahaprosessinhoitaja.

Kuka tietää, jos tämä päivä päättyisi
puupuhaltimien tuotantoon?
Lehvistösinfonioiden esiinmarssiin.

******************************************************************************
http://runoruno.vuodatus.net/, 220.haaste
Tämän viikon innoittajana runontekoon on teksti:

"Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä."

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31
******************************************************************************

Valoon

Havahduin ääneen. En nähnyt mitään.
Valo lisääntyi hiljalleen. Olinko kuollut?

En tuntenut kipua. En mitään.
Valo oli jo kirkas valkeudestaan.

Silmiini olisi sattunut jos olisin tuntenut.
                  
                      Mitään.
                      Ketään.
Pelkkää valkoista. Tutulla tavalla outo.
Ääni. Kaiku. Valo. Maku. Haju. Tunne.
                      Kulmassa.
                      Hahmoja.
                       Utuisia.
                       Sisällä.
                       Päässä.
                   
Ja sitten yhtäkkiä todellisuus iskee otsaan.
Kun vaimo avaa tiskikaapin oven.

Se osuu. Otsaan ja ohimoon. Vahingossa ehkä.
Havahdun. Olen nukahtanut tiskatessa.

Nojannut kaappiin. Vetäytynyt koomassa taakse.
Käteni ovat tiskanneet itsensä. Astiat eivät.

On krapula. Särkylääkkeet veivät kivun.
Hetkeksi. Nyt päätä särki. Ovella.

Särki ei ui pois.
Enkä minä voi uida.

Tiskialtaasta alas.
Viemärin vapauteen.

Pimeyteen.
Sinne minä kuuluisin.

Tämä ei ole kuolema vaan henkilököhtainen helvetti.

*** Tämä ei kerro minusta. ***

Kallolaulu

Palasin palopaikalle
ensimmäisenä. Mustalle.
Nokipannu sohjossa pesii.
Täällä haisee orvaskesi.

Haamu pangon päällä istuu.
Tässä hajussa silmä kostuu.
Haastaa kallo ikikieltä.
Ei päätä, häntää. Ei mieltä.

Kuolevaisen korvan vastaanotto
huono on. Se on kuolleen motto.
Samassa tuli kipu. Tuli paine.
Yht'äkkiä oli puhe kuin helein kannel.

Minua kallon pohja katsoo.
Kuopat tyhjät minun tahtoo
palata metsään, siitä tielle.
Juosta niin että haisen hielle.

Kerro kylään: Nyt on vainaa!
Osta lautaa ja arkku naulaa.
Musta sohjo maasta kaiva.
Pane arkkuun. Näe se vaiva.

Sitten pääsen läpi portin.
Kaulaan saan kulkukortin.
Sillä suunta vain on yksi.
Vain kerran aukee se uksi.

Sen jos teet niin jätän rauhaan.
Muutoin sun heikon mielen naulaan
palopaikkaan tähän kiinni.
Tänne jäät. Tulee meistä tiimi.

Minä lupaan, vannon ja tahdon auttaa.
Niin poistui paine. Lähdin matkaan.
Kaiken tein kuin tahtoi kallo,
vaan en puhu. Sen vannon.

Ylös kirjaan en ääneen lausu.
Voi vaarallinen olla kallon laulu.
Tarkoin mieti kestätkö kuulla.
Se tiedä! Älä mieti "Voisi luulla..."

Kuule jos mielesi on vakain vene.
Muutoin käännä selkä ja mene.
Kuollut mies ei sinua vaivaa,
jos et ongelmia ala itse kaivaa.

Story

 ***Ihan levylle asti laitettu kappale, joka löytyi vanhoista jemmoista... :)***

Can you hear the man calling your name?
It's not the blessed sound.
He wants your soul to feel the shame
and shadder it all around.

In your mothers eyes,
darkest lies.
Passed away from the brightes lights

He called your name,
you felt the shame
and hoped for a better days.

No blames to you from her

Another cold night with him down in the hell.
I guess it's just the pain
that drives me to edge of insanity.
He makes me so frail.

Enough is enough.
He thinks he's tough
but let the lead talk sense in to him.

What say you now?
I take you down.
No longer we hear you bossing around

From you to her
From her to me
From me to her
From her to you

Kaksoispiste

Sinä ja minä. Me kaikki. Elämme tarinassa.
Se kulkee eteenpäin. Kohti loppua.

Kun perinteinen loppu tulee,
siihen kuuluu piste.

Siinä kaikki. Ei enää mitään.
Tai sitten...

Piste avaa toisen.
                  Alun.
           Portin.
     Oven.
Mustan aukon.

Jos pystyisimme näkemään lopun rajamuurin ylitse
näkisimme etäällä toisen pisteen. Alkupisteen.

                       :

Konon

Olin yksi kuudesta. / Viisi muuta matkassa.
Kiilsimme kenraalin arvossa. / Aamuauringon kilossa.
Kohta olimme Spartassa. / Oli tarkoitus vallata.
Tuli turpaan kunnolla. / Yksin kotiin matkata
sain henkeni uhalla. / Olin varma kuolosta.
Viruisi pääni vakassa. / Yksin ilman ruumista

Päätä ilman / suunta muuttuu
värivirhe / liike loppuu

Mutta Jumalat päättivät, / olin kohdannut vääryyttä.
Pääsin uusilla purjeilla. / 300:lla laivalla.
Komentajan paikalla / kohti kostoa suloista.
Kohta veri merestä / kiiltää tuhannesta miehestä.
Kokematon kenraali / asetettiin vastaani.
Tuli loppu hetkessä. / Sparta lepää meressä.

Päätä ilman / suunta muuttuu
värivirhe / liike loppuu

( Tarina kirjoitettu seuraavan linkin prusteella: http://fi.wikipedia.org/wiki/Konon )

Viesti

Kalmankalpeana pyörii sängyssään
poika paha olo sisällään.
Viime yönä taas viina mennessään
vei tuo pojan pimeään.
Tarpeeksi tästä nyt saanut hän on.
Näyt pahat kruunaa kohmelon.
Jäljellä enää kaipuu pimeään.
Ei hän enää jaksa itseään.

Poika osaa ei muuta ollakkaan.
Kirjoittaa viestin allakkaan
”Viinapirut minut noutamaan
saapuu, jos en ehdi poistumaan.
Omin keinoin tietenkin.
Ne muuten vie mut helvettiin.
Mä rauhaan tahdon mieluummin
tietäkää: teitä rakastin”

Drifters roll on kings road (Löytyy http://www.mikseri.net/sotc)

All the time you couldn't find
happines and some peace of mind,
there were men who just went
and danced along that gravel road.
You were king and they were fools
and you did pray for some tools
that would make them to obey...

But when drifters roll on kings road
something moved your soul
and you needed to go
and dance
King rolls on drifters road!

Humiliation and decapitation
were the tools for those fools.
The road was yours, thought it was gross
that those drifters rolled on kings road.
Now they're dead and you're in bed
wide awake with huge shame
in your head for those happy men

When drifters rolled on kings road
something moved your soul
and then you needed to go
and dance
Now king rolls on drifters road!

Kello (Löytyy http://www.mikseri.net/bfy)

Tik, Tak, Tik, Tak, Kello käy!
Aika juoksee, kun tapetaan!
maalia ei vain näy.
toivon että kaikki päätty ajallaan.

Tik, tak, tik, tak, Viisarit
pyörii villisti ympyrää.
ihollani pienet tikarit
odottavat sitä valoa vihreää.

kello laskee tunteja,
minuutitkaan eivät anna armoa.
vaan yhä tiedä en totuutta
milloin minulle tulee noutaja.

Tik, tak, tik, tak, rattaatkin
nauravat minulle kirkuen
ja minne ikinä katsonkin,
aika juoksee verkkaisesti soljuen.

Tik, Tak, tik, tak, heiluri
hitaasti heiluu seinällä.
kohta tuonen lautturi
minut täältä viekin veneellään.

TIK, TAK, TIk, TAk, Tik, Tak, tik, tak, tik...

Uni (Löytyy musiikkisoittimesta)

Taivas kumartuu kylän ylle
tummana,
kuin nöyryys.

Olen vaitelias ja täysi,
kuin malja
kukkuroillaan viiniä.

Katson ulos ikkunasta
ja vaikken mitään nää,
niin tunnen sinut
siellä jossain.

Päivä keinuu horisonttiin.
Yön viileys uneen tuudittaa.

Minä herään uneen uuteen.
Taivas painuu maata vasten.
Valo täynnä varjoja ja olen lähempänä totuutta.
Missä sinä olet peittoni. Sitonut mieleni.
Jätän kynttilän palamaan, jotta tänne löydän uudestaan.

Yö nöyräksi painautuu.
Aamu tekee tuloaan.
Toivoa on aina.
Yö tulee uudestaan.

Ja niin päivä kulkee ylöspäin ikkunan karmissa.
Kun varjot ovat poistuneet voisin palata maailmaan.

Routa (Löytyy musiikkisoittimesta)

Ei pure itku, ei huokauskaan
pintaa ei teistä kukaan rikki saa
Ei tipu kyynel, eikä toinenkaan
Alta tämän routaisen maan

Sillä!

Minä olen kylmä ja kivinen maa
rautakankikaan ei rikki saa
Minulla ei täällä muuta tehtävää
ole kuin julistaa pimeää

Ei sula pinta, ei sydänkään
tämä viileys saa teitä piristää
Ei virtaa laulu, ei rakkauskaan
Alta tämän routaisen maan

Sillä!

Minä olen kylmä ja kivinen maa
rautakankikaan ei rikki saa
Minulla ei täällä muuta tehtävää
ole kuin julistaa pimeää

Kylmä, kivinen rikki ja routainen!
Olen ja siitä ei mihinkään - Pääse!
Kylmä, kivinen, rikki ja routainen!
Olen ja siitä ehkä vielä joskus - Pääsen!

Driver (Löytyy musiikkisoittimesta)

Passing the city lights
wondering will they ever die
Having all my friends inside
my car having a good time
stopped my car
for a smoke outside
someone gives me a light
and I can rest for a while

I can't tell what the time is
'cause there is no time
I can't tell what the time is
'cause there is no time

All my friends at the backseat
And I'm driver till six am
The night flows
And I'm driver till six am
Taking guys to home
Cause I'm driver till six am
morning sun shines
And I'm driver till six

I'm back at home again
And my job is done
They are all home again
And my job is done

Mittamies

Sinulle kiikutetaan mittoja.
 Senttejä,
  millejä,
   Tuumia.

Muutat neliömetrejä
 neliösenteiksi
  ja kiire
   on kova.

  Nyt!
   Heti!
  Eilen jo piti!

"Annetaanko tämän olla
   täytenä mittana?"
 Kysyt
  mitta täynnä.

"Sinähän sen paremmin tiedät!"
  Ammattilainen...

Tässä keltainen lappu,
   olkaa hyvä.
Hymyilet epäaitoa hymyä,
 virnistät,
  ihan taksan mukaan.

    "Mitä?!"

Huutaa tuo markkinoiden ylijumala.

    "Maksu työstä?!"

Älä minulle huuda.
 Muutan
  vain mittoja
   toisiksi.

Mittamies.

Kinahmi

Osa esitetty Sysi Ensemblen Kinahmi-kauhunäytelmässä
Aleksanterin teatterissa Helsingissä

Ikuturson mailla kaunis ranta kylpee valossa.
Sinitaivas, hanki vaalee, mutta raskas miehen mieli
vaeltaa mailla muilla. Tahtoo olla ajossa,
koska näyttivät nuo miehet hurjat, että henki hauras on.
Naista miekalla jos lyödään. Tapparalla hivellään.
Alkanut on kostoretki, ahjo lyöty tulille.
Sieltä ota koston lääke. Paina varsi vetehen.
Nosta ylös kaksipuoli, puoli puolelta kiillota.
Nyt on sulla kaunis kalpa, pieni koston airue.
Tuonen maille murhamiehet, tuonettaren pirttihin.

Jos nimi olisi joki, joki tuonen maille veisi.
Veisi hurjaltakin hengen. Hengen viejä nimen saisi
Kinahmi

Monta kuuta kiersi päivä. Päivä mailleen paneutui.
Monta rantaa, syvää vettä, kiersi raskas miehen mieli.
Ukkoakin apuun huusi vaan ei saanut poloinen.
Poloinen, raukka, ressu ja vihastaan jo väsynyt.
Kunnes tuli rantaan meren. Näki laivan mahtavan.
Käärmekeulan, kilpikyljen. Lainehilla makaavan.
Näki pohjan hurjan juoneen. Juoneen umpihumalan.
Rietastelleen, retostelleen. Umpitukkina makaavan.
Näin sai kalpa työrauhan. Airut tuulta purjeisiin.
Vainotuilleen antoi rauhan. Antoi myöskin itselleen.

Jos nimi olisi joki, joki tuonen maille veisi.
Veisi hurjaltakin hengen. Hengen viejä nimen saisi
Kinahmi