Ei nähty

Se alkoi rapinalla, joka kiersi taloa.
Havahduimme siihen molemmat. Ei valoa.
Piti avata pimeään verhot. Näköesteet.
Jotta olisi nähnyt rapinan lähteen.

Verhot aukesivat ryminällä lattialle.
Ei ihan normaalisti aueten rullalle.
Sinä kiljaisit. Koko suuresta sydämestäsi.
Minä taisin puraista palan sydämestäni.

Rapina vaimeni.
Sitten jysähti.
Koko talo tärähti.
Jalkamme samassa ulos lähti.

Minulla kädessä viikate. 
Sinulla minun käteni.
Ulos tullessamme
näimme...

...peltoaukean. 

Sen keskellä talo oli. 
Isoäitini äidin se joskus oli.
Tyhjillään ollut. Hylätty.
Joskus bändikämppänä käytetty.

Ei ollut ketään. 

Ei mitään koko katseen matkalla.
Niiden peltojen yli näki vaivatta.
Siihen aikaan vilja oli niitetty.
Ihmiset nukkumassa. Peitelty.

Autolla pois. Kodista kotiin.
Ei ketään kotona. Niinpä niin.
Valot päälle. Sitten valot pois.
Ei tämä hullummaksi mennä vois.

Jokin jota emme nähneet valot sulki
Koira oli pihalla irroittamatta irti.
Seuranamme oli vain aatteet.
Se jahtasi jotain mitä emme nähneet.

Verenpaine uhkasi räjäyttää suonet.
Jokainen rasahdus väänsi mutkalle suolet.
Pelko oli sakea ja syvä
Se meni päähän eikä ollut hyvä.

Aamun tullen emme nähneet mitään
Talo oli hiljaa. Ei siellä ollut ketään.
Mikkejä sisään, nauhuri tuoliin.
Olin varma! Tuonpuoleisen kuulin.

Nauhuri ei ollut.


*** Tosi tarina. Ei ehkä parasta antia, mutta jotakin edes. :) ***