Sahaprosessinhoitaja

Kello, tuo ihmiskunnan sortaja, ilmoitti ajan.
Minä nukahdin uudestaan ja näin unta myöhästymisestä
Joten heräsin ja päätin olla ajoissa.

Lähtiessäni tunsin niskavillojeni heiluvan.
Myös lehdet heiluivat puissa.
Ne yrittivät sormeilla ilmasta syksyä.

Avainta kääntämällä maailma valaistui paikallisesti.
Ja pimeni sitten kun poistuin paikalta.
Ei siellä vielä mitään ollutkaan mikä valoa tarvitsee.

Olin ehkä sukua puupuhaltajalle.
Olinhan puualan ammattilainen.
Sahaprosessinhoitaja.

Kuka tietää, jos tämä päivä päättyisi
puupuhaltimien tuotantoon?
Lehvistösinfonioiden esiinmarssiin.

******************************************************************************
http://runoruno.vuodatus.net/, 220.haaste
Tämän viikon innoittajana runontekoon on teksti:

"Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä."

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31
******************************************************************************