Taivas kumartuu kylän ylle
tummana,
kuin nöyryys.
Olen vaitelias ja täysi,
kuin malja
kukkuroillaan viiniä.
Katson ulos ikkunasta
ja vaikken mitään nää,
niin tunnen sinut
siellä jossain.
Päivä keinuu horisonttiin.
Yön viileys uneen tuudittaa.
Minä herään uneen uuteen.
Taivas painuu maata vasten.
Valo täynnä varjoja ja olen lähempänä totuutta.
Missä sinä olet peittoni. Sitonut mieleni.
Jätän kynttilän palamaan, jotta tänne löydän uudestaan.
Yö nöyräksi painautuu.
Aamu tekee tuloaan.
Toivoa on aina.
Yö tulee uudestaan.
Ja niin päivä kulkee ylöspäin ikkunan karmissa.
Kun varjot ovat poistuneet voisin palata maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki mielipiteesi. Risut, ruusut ja painokelpoiset lauseet ovat tervetulleita.