Tainakhin tapahtumatietäjä

Yhdessä ihmisunessa näkyi historian siivet sulkineen ja luineen. Nahkoineen.
Mennyt ja tuleva aika kuninkaitten, herttuoiden.
Controllerien ja account managereiden. 

Alkuräjähdyksestä Tainakhin viimeiseen taistoon.
Ihmisalut olivat loppuneet saasteiden alla.

Näkijä tiesi kaikki maailman virheet.
         Ihmisen erheet.
Vaan näki tuo myös palavan hahmon.
Otti omakseen tuon kasvot.

Ei tullut profeetaksi jalustalle kultaiselle.
Jalat alta taittui.
Kuoli pois kesken kaiken.
Ei ollut miestä ymmärtämään tehty.

Ei mieli kestänyt mielettömyyttä.

Nessun Dorma

En ole nukkunut koskaan.
      Hukkunut tiedottomuuteen.

Olen aina vain herännyt uneen,
      jossa te kaikki muutkin olette.

Ette tekään ole koskaan nukahtaneet.
      Ne jotka ovat ollaan vielä herättävä.

Ja sitten:
      Kukaan ei nuku.

Uni (Löytyy musiikkisoittimesta)

Taivas kumartuu kylän ylle
tummana,
kuin nöyryys.

Olen vaitelias ja täysi,
kuin malja
kukkuroillaan viiniä.

Katson ulos ikkunasta
ja vaikken mitään nää,
niin tunnen sinut
siellä jossain.

Päivä keinuu horisonttiin.
Yön viileys uneen tuudittaa.

Minä herään uneen uuteen.
Taivas painuu maata vasten.
Valo täynnä varjoja ja olen lähempänä totuutta.
Missä sinä olet peittoni. Sitonut mieleni.
Jätän kynttilän palamaan, jotta tänne löydän uudestaan.

Yö nöyräksi painautuu.
Aamu tekee tuloaan.
Toivoa on aina.
Yö tulee uudestaan.

Ja niin päivä kulkee ylöspäin ikkunan karmissa.
Kun varjot ovat poistuneet voisin palata maailmaan.

Ja et enää tiedä mikä oli totta

Unessa kuulin lintujen laulun.
Kotona kuiskauksia huusin.
Vehreän niityn muistoihin laitoin.
Aamulla hiljaa muistooni herään.
Eikä tullut laulupuuta.
Huutoni hukkui kuiskaten.
Vehreä niittyni oli toinen.
Ja aamulla huomaan,
ei kaikki ollut unta.



Hieman Inception tyylistä maalailua...