Kukkakepit

Sinä olet siemen.
Kasvat kun sinua kastellaan.
Ravitaan ja rakastetaan.

Tahdon ja tahdomme
nähdä sinut pienen suurena.
Lopputuloksen kasvun työstä.

Joskus sitä sataa,
paistaa lempein aurinko.
Pilvet eivät käy.

Jos tahdot vain
voit kasvaa ylös maasta.
Tutkia pilvenä maata.

Mutta älä vielä.
Vartesi on vielä heikko, tuuli kovaa.
Me olemme tuki. Vartesi nojaa.

Kierry meihin kiinni.
Kun me lahoamme, menemme.
Et enää kaadu.

Iltaan pimenevä

Talvettaja, syksyttäjä,
kaamostaja, pimentäjä.
Tule luo. Tee mitä täytyykin.

Ja minä täytynkin talvesta.
Tulvin yli syksystä.
Kaamoksessa kompuroin.
Pimenen ennen iltaa.

Kurittajatar, kertojatar,
legendariitta, turmiotar
Mene minuun. Tule sisään.

Kuritun kieroksi kammeksi.
Kerron itseni kaikille.
Tarinani legendaksi ennen kuolemaa.
Turmiopäivänä kaadun.

Ja juuri valon tuntumassa
on kylmän ihon tuntu maassa.
Kuollut, kostea ja soluistansa karhea.
Olen yhtä luonnon kansaa.

Loppumattomat

Kirjoitan ja kirjoitan sanoja
vailla päämäärää sinun mielessäsi.

Luet ja luet näitä merkintöjä
vailla selvää kuvaa maisemasta.

Minä näen. Sinä näet.
Emme kuitenkaan käy yhtä matkaa

Jokainen sana. Kaikki pisteet.
Kertovat oman tarinansa.

Jokaiselle meille oman tarinansa.
Näin eivät meiltä tarinat lopu.

Jokaisesta merkinnästä tulee
5 miljardia tarinaa.

Talven merkit

Minä näytän sinulle talven merkit.
Pakkasloitsut.
Riitteen riimut.

Tule kuuran kehtoon, maan syliin.
Hallanvaaraan.
Leudonpoistoon.

Syksynsurma, kesän kuoppaus.
Kylmän nousu.
Lämmön lasku.

Tee enkelit maahan, lyhdyt tielle.
Onttojäihin tuikut.
Pimeyteen valoa.

Tapahtumatorstai

Tähän torstaihin mahtui taas paljon.

Maisema oli usvan peitossa.
Kun laskeuduimme tiet olivat jäässä.

Auringonlasku
muuttui punaisesta kultaan.
Miltei niin kävi myös
ketun turkille.

Se jolkotteli tien yli
yhä punaisena
Se katsoi taakseen.
Me nousimme usvaan.

Pehmeään.
Lämpöiseen.

Takaisin pesään.

Cameo

This is a wonderworld of a wonderer.
I am a vagabond by the pond.
I'm a swimming duck in a stream of luck.
Now see as I swim to sea.
I'm free as a tree can be.
I'm the root below my foot.
I swing while the birds sing.
Come on to the cameo.
It's me who's on tv.

Rohkeus

Lähestyt mustaa vuorta
Sen piirteet sekoittuvat vielä metsään
Kuvittelet valoja
Sormia niskassasi
Hahmoja vierelläsi

Vai kuvitteletko?

Astut varovaisemmin seuraavat askeleet
Vuori saa silmät ja korvat
Varmasti se näkee ja kuulee
Sinut
Lähestyvän
Saaliin

Kyllä se minut varmasti syö

Silti sinun on mentävä
Kohdattava tuo vuori

Talo

Kaikki on tuolla sisällä
Ne on haettava
Pelastettava
Hoidettava

Valmismatka

I - Lähtöpäätös

Horjahdus
    Pärskähdys
          Pakokauhu
Lamauttava kylmyys
               Pelko
          Pimeys
Hengenveto


Rauha



II - Matka

Pimeydessä avaan silmäni.
Punaista hehkua horisontissa
jos se on horisontti.
Se ei kaareudu.

Olen yhä veneessä
se vain ei ole omani
En voi ohjata.
Virta vie.

Alan hahmottaa mitä lähestyn



III - Lähestymä

Keulakompassi antaa suuntaa
Istun naulittuna tuhtoon
Livun hiljaa vettä joka on jäässä
Ohi jo rantautuneiden laivojen
Veneiden, jollien.
Lauttojen.

Rantaudun ja näen kaiken.
Pelkään.



IV - Vieraspaikat

Kuoleman porteilta kaakkoon on vesi.
Ne kimaltavat korkeimmalla.
Veden ääressä on Tummin satama.
Numeroidut laiturit
Venepaikat koristeltu kirjaimin.

"26875 A" suuren laivan paikka.
Kyljessä kimaltaa sana jota en osaa tulkita
Toisen tunnistan: "387 F" Andrea Doria
Etäällä tummat koneet työssä.
Siellä numerot ja kirjaimet
Symbolit ja riimut
Vaihdettu muihin

Minä olen paikalla 78•45^67
Tänne osoittaa kyltti
jossa lukee kaikin tavoin ja kielin
"Vieraspaikat"



V - Kohteesta

Ei portaita
Kiinnitysköysiä
Pollareita

Synkät muurit ylitsepääsemättömät

Ei kalmolaan
Viisumia matkassa
Pääsyä

Veneeni kääntyy ja palaa takaisin

Ei minnekkään
Pimeään horisonttiin
Pelkään



VI - Kotiinpaluu

Juuri kun saavutan rajan
näön ja näkemättömyyden
välähtää kirkkain valo

Huudan kauhusta
Pelkään lisää

Valo sammuu ja pimeys tulee
mutta siinä on sinisiä välähdyksiä
Iskevää kipua rinnassa

Kuulen äänen
Helpottuneen huokauksen
Ja käskyn lopettaa
Defibrillaatio

Lintu ja erämaa

Erämaassa lentää lintu
siivistänsä vajaa
Sulat ovat kohta loppu
ei löydy pelastajaa
Hampaat ovat sillä suussa
harvemmaksi käynyt
Ei niillä enää pysty
Ei jälki enää näy nyt.

Ajansurma, kaiken loppu.
Erämaan ja linnun liitto.
Rakoilee reuna tuolla täällä.
Kimaltaa tuonpuolen airut.

Erämaan ylittäjä liikkuu
liian hitaasti
Vain nopeutta nopeampi
pääsee yli varmasti
Aikalinnun hengenkivi
erämaiden laidalla
Siihen lyöty salat julki,
se löydy ei vaivalla

vain usko riittää mielen liitoon
yli nopeuksien vakion.
Vain mieli yksin liitää yli liiton.
Erämaan, linnun ja näkijän

Haavat

Käsissäni ovat nämä haavat.
Ne ovat olleet siinä kauan.
Kellastuneet, mädäntyneet,
visvansa valuttaneet.

Lahoamme kilpaa
Katoamme hiljaa

Sinä varistit lehtesi alas jalkoihini
Minä vaihdoin vasta talvivärit hiuksiinii.
Mutta runkoni lahoaa.
Oksani vapisevat.

Haavat katoavat käsistäni lopulta.
Tunnen itseni suureksi haavaksi.

Odotan vain elämänmetsuria joka katkaisee juureni.