Muisto I

Jäi yksin elämään muisto ihmisen.
Vouti perimään tuhkia sukujen.
Jäi lapset suremaan arkussa vainajaa.
Käy maahan maatumaan leivän hankkija.

Minun täytyy mieli avartaa!
Tehdä miehen työt lasten leikin sijaan.
Perheelle leipä hankkia.
Päivin sekä öin känsät ruvella.

Pelto hiljainen. Kuka kyntää sen?
Vastuu ikuinen jäi harteille.
Sai kylä tää taas mietittävää.
Kuinka poika tuo tästä selviää?

Minun täytyy mieli sulkea!
Kuunnella sydäntä juorujen sijasta.
Kaatua saapaat jalassa.
Eikä vain hanskat naulassa.

* Huom! Vanhaa, vanhaa tuotantoa....

Perhesiteet

Katson naista.
Tyttönä ollutta.
Kahdeksi tullutta.
Äitiä ja lasta.

Minä olen jakaantunut pienemmin.
En vähäpätöisemmin.

Tuo pienin meistä
on jakautunut kahdesta
                     ihmisistä
                     soluista

Hän on jakautuva meistä eniten

Venyy ja paukkuu.
Sätkii ja kiljuu.
Ehkä sitten myöhemmin.
Toivottavasti
                    ei
Ompa outoa.
Oma lapsi.