Helyt

Joskus tuntu,
että korut painavat
ranteitani.

Painoa on
toisenkin ilmakehän
verran.

En ole kerännyt sinivuokkoja
En silittänyt kissanpoikia
En kannata natseja
En kasvata sikoja

Nyt
olen saanut
kahdet.

Toisiinsa sopivat korut. Helyt.

Pakkolasku.
Maksusitoomus.
Käsiraudat.

America

Etsin suunnattomuudesta suuntaa uutta
Riimut, raamit ja raastavat rutinat
pesämunan vaalijoilta.
Oma pää ja pääoma.
Kaarran kompassista kaaren.
Määrättömyydestä määrittelen.

Rantakaaresta tangentin suuntaan.
Yhtälö joka on todistettava.

Cristoforo Colombo

Runotorstain kuvahaasteen äärellä mieli lähti vaeltelemaan kauas ajassa...
http://runoruno.vuodatus.net/blog/3718520/265-haaste/

Kätketty viesti

Viesti on kätketty maailmalta.
Se on ehkä tahaton, mutta osuva.
Puhutaan kielestä joka ei ole äidinkieleni

"Always Look On The Bright Side Of Life"

Jos ymmärrätte isojen kirjaimien tärkeyden...
A LOT BS, OL!
(A lot bullshit! Oh lord...)

"Katsokaa Aina Elon Kirkasta Puolta!"

Helppoa ei ole huutaa
ristiinnaulittuna käsistä ja jaloista.
Ne sen tekevät jotka jotain sillä tarkoittavat.

***************************************
Runotorstaissa liikuttiin Monty Pyhonin videotallenteen ja musiikin äärellä.
http://youtu.be/WlBiLNN1NhQ

Monty Python's Life of Brian (1979)

Gaia

Runotorstain puolella ollaan tummien vesien äärellä.
Tässä innoituksen lähde: Fish Magic. Wikimedia Commons
*********************************************
Ihmisen evoluutioherruuden näyttämö

Kun lehdet ovat pudonneet

Jäävät hanskat, huivit

pipot, tutit

syksy

Joku luovuttanut avaimensa

luottaen luonnon pysyvän ulkona

"Monet eivät nähneet.

Nähneet suurinta tuhoa.

Tuhoa hyökkäyksen takana.

Takana olivat vain kuolleet.

Kuolleet kylmään ja vaivaan."

Vai vaan luonnon valtaan?

Valtaan ennen sapiens sukua.

Kysyn

pipoista ja tuteista.

Jäähanskoista ja -huiveista.

Kun lehdet ovat vihdoin pudonneet

Olemmeko varmoja herruudestamme?

Kun virta vie matkustajansa.

Tuuli heilauttaa orjansa maailman reunan yli

ei ota kiinni

Aseita on enemmän kuin ihminen osaa keksiä.

Kaatuneiden avaimet oksilla.

hanskat puiden latvoissa

huivit uponneiden tukkien latvoissa.

Kalat pukeutuva kadonneisiin sormuksiin.

Tuntolaattoihin kuninkaiden. Narrien. Sotilaiden

Karkki tai kepponen

Kuusen kerkkiä.
Herkkiä hetkiä.
Retkiä, reisuja.
Raisuja muistoja.
Puistoja puisia.
Luisia nahkoja.
Nahkurin orsia.
Korsia ohrasta.

Kerkkä kepposeksi.
Hetket herkuksi.
Reisuista retkilaulut, muistojen airut.

Puistossa puisevat.
Luuta ja nahkaa.
Sopivat tapaamisen nahkurin orrelle.

Käyköön meidän niin tai näin.
Karkki tai kepponen.

Liike jatkuu

Metallinen tähti jäi hetkeen.
Oliko sen voima jo sammunut?
Asettunut.

Fotoneiden ryöppy jäi vangiksi.
Ne jatkavat samaa näytelmää.
Tunnetta.

Tuo tähti voi näyttää nyt toiselta.
Aivan kuin tähti toisella laidalla
universumia.

Sinne ei pääse Ladalla.
Ei sillä tahdilla.
Tähtivoihin.

Kätesi on kuuma veitsi.
Halki universumin.
Kitkatta.

Aivan kuten metallitähti mielessä.
************************************************
Tämä oli pitkästä aikaa runotorstain kuva-aiheesta kirjailtu teksti.
Alkaisikohan suoni taas aueta alkuvuoden tukosten jälkeen.
************************************************

Tilapäinen mielenpahoittaja

Painakaa jalkanne sepeliin
soraan
öljysoraan ja multaan

Se voi olla viimeinen askeleenne

Allesi voi tulla punainen matto
tai puinen arkku
märkä lätäkkö ja vapiseva ruho

Eikö se olisi voinut olla viimeinen askel

Tätä häpeää ei pysty käsittämään
eikö se tarvitsisi kädet
jotta se voisi kuristaa minut pois

Ottaa puolestani sen viimeisen askeleen

Mutta koska kaikki on vain välillistä
väliaikaista
välinpitämätöntä
välikysymyksiä
välitilaa
välittäjiä

ei kukaan välitä

Maija ja sinisedät

Koppalakki, sinivuokko
Nappinatsi, paskalakki
Kyttä, skoude.
Sinisetä, tinanappi.

Oli nimeä monta tarinan kolmannella osapuolella.

Kyydissä mustan maijan
oli "musta-Maija".

Kyyditti manan maille
Maija miehen hengen

Kyyditti maija hengen.
Maijan pahnoille vieden.

Nessun Dorma

En ole nukkunut koskaan.
      Hukkunut tiedottomuuteen.

Olen aina vain herännyt uneen,
      jossa te kaikki muutkin olette.

Ette tekään ole koskaan nukahtaneet.
      Ne jotka ovat ollaan vielä herättävä.

Ja sitten:
      Kukaan ei nuku.

Hän tulee pian

Elämän kehässä
olet kestänyt enemmän
kehäminuuutteja, kuin kukaan
olisi uskonut.

Vastamäet iskeytyivät
kuin palokaaret kasvoihisi.
Varjosi vilkkuu mustana.
Naamaasi polttaa

Olisitko uskonut?
Myötämäessä usein huomasit
jarrujen puuttuvan tyystin.
Tasaista jälleen.

Olisitteko uskoneet
hänen kestävän vielä
sen yhden iskun?
Sen viimeisen.

Vai olisiko
aika toisenlaiselle uskolle?
Häneen jota kaikki
me pelkäämme.

Hän tulee pian.

Talven merkit

Minä näytän sinulle talven merkit.
Pakkasloitsut.
Riitteen riimut.

Tule kuuran kehtoon, maan syliin.
Hallanvaaraan.
Leudonpoistoon.

Syksynsurma, kesän kuoppaus.
Kylmän nousu.
Lämmön lasku.

Tee enkelit maahan, lyhdyt tielle.
Onttojäihin tuikut.
Pimeyteen valoa.

Tapahtumatorstai

Tähän torstaihin mahtui taas paljon.

Maisema oli usvan peitossa.
Kun laskeuduimme tiet olivat jäässä.

Auringonlasku
muuttui punaisesta kultaan.
Miltei niin kävi myös
ketun turkille.

Se jolkotteli tien yli
yhä punaisena
Se katsoi taakseen.
Me nousimme usvaan.

Pehmeään.
Lämpöiseen.

Takaisin pesään.

Ei nähty

Se alkoi rapinalla, joka kiersi taloa.
Havahduimme siihen molemmat. Ei valoa.
Piti avata pimeään verhot. Näköesteet.
Jotta olisi nähnyt rapinan lähteen.

Verhot aukesivat ryminällä lattialle.
Ei ihan normaalisti aueten rullalle.
Sinä kiljaisit. Koko suuresta sydämestäsi.
Minä taisin puraista palan sydämestäni.

Rapina vaimeni.
Sitten jysähti.
Koko talo tärähti.
Jalkamme samassa ulos lähti.

Minulla kädessä viikate. 
Sinulla minun käteni.
Ulos tullessamme
näimme...

...peltoaukean. 

Sen keskellä talo oli. 
Isoäitini äidin se joskus oli.
Tyhjillään ollut. Hylätty.
Joskus bändikämppänä käytetty.

Ei ollut ketään. 

Ei mitään koko katseen matkalla.
Niiden peltojen yli näki vaivatta.
Siihen aikaan vilja oli niitetty.
Ihmiset nukkumassa. Peitelty.

Autolla pois. Kodista kotiin.
Ei ketään kotona. Niinpä niin.
Valot päälle. Sitten valot pois.
Ei tämä hullummaksi mennä vois.

Jokin jota emme nähneet valot sulki
Koira oli pihalla irroittamatta irti.
Seuranamme oli vain aatteet.
Se jahtasi jotain mitä emme nähneet.

Verenpaine uhkasi räjäyttää suonet.
Jokainen rasahdus väänsi mutkalle suolet.
Pelko oli sakea ja syvä
Se meni päähän eikä ollut hyvä.

Aamun tullen emme nähneet mitään
Talo oli hiljaa. Ei siellä ollut ketään.
Mikkejä sisään, nauhuri tuoliin.
Olin varma! Tuonpuoleisen kuulin.

Nauhuri ei ollut.


*** Tosi tarina. Ei ehkä parasta antia, mutta jotakin edes. :) ***

Rauha

Olen tullut Rauhasta,
en suoraan, mutta polvien takaa.

Rauha on maassa.
Maa on rauhassa.

Rauha on minulle kurin ylin käsite.

***Lyhyesti... Ei taida aueta kuin minulle itselleni täydellisessti.***

Sahaprosessinhoitaja

Kello, tuo ihmiskunnan sortaja, ilmoitti ajan.
Minä nukahdin uudestaan ja näin unta myöhästymisestä
Joten heräsin ja päätin olla ajoissa.

Lähtiessäni tunsin niskavillojeni heiluvan.
Myös lehdet heiluivat puissa.
Ne yrittivät sormeilla ilmasta syksyä.

Avainta kääntämällä maailma valaistui paikallisesti.
Ja pimeni sitten kun poistuin paikalta.
Ei siellä vielä mitään ollutkaan mikä valoa tarvitsee.

Olin ehkä sukua puupuhaltajalle.
Olinhan puualan ammattilainen.
Sahaprosessinhoitaja.

Kuka tietää, jos tämä päivä päättyisi
puupuhaltimien tuotantoon?
Lehvistösinfonioiden esiinmarssiin.

******************************************************************************
http://runoruno.vuodatus.net/, 220.haaste
Tämän viikon innoittajana runontekoon on teksti:

"Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä."

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31
******************************************************************************

Spektri

Hile heijastaa säteilemäsi valon spektrinä.

Luota minuun, minä poistun sinun luota.

Spektrin kaikissa väreissä säteilevä valosi
on liian kaunista ollakseen turvallista.

Pakkohan sen on jotain aiheuttaa.

Jos ei muuta, niin elämää.
Se on taudeista tappavin.

*********************************************************************************

Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
        katse.

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)

Oheinen Pertti Niemisen runo on tämänkertaisen haasteen innoittajana. Millaisen runon Niemisen tekstin inspiroimana kirjoitat, millaisen runovastauksen antaisit?

Se ei tule

Mä lähden kuin lehti
syyspuusta marrasmaalle.
Irtoan yht'äkkiä.
          Leijun hitaasti,
                    mutta varmasti

Mä lehden luin. Heti
sysimustat maailmanmarkkinat
irroittivat järkeni.
           Lama hivuttautuu
                    mutta varmasti

silloin se ei saavuta.
Se ei tule jos:

Mä lähden kuin lehti,
heti kun mä lehden luin.

Sataa

Sataa...
        ...sataa

Kohta sataa kahtasataa.

Laulan.
       Sataa.
Ajan.
       Sataa.
Käytän.
       SATAa

Sataa kahta.
Vettä ja räntää.
Satasen alueella

Kahdeksankympin alueella
sataa vaiko ei?
Otanko riskin?

Tähtitaivaan vanhat viisaat

Mitä jos ihminen nousi tähtilaivoihin
ennen ymmärryksemme alkua?
Genomit oli tutkittu.
Kylmäfuusio ratkaistu.
Ikiliikkuja keksitty.
Valonnopeus ylitetty.

        Jos ihminen tiesi kaiken. Tiesi liikaa.
        Nousi avaruuden laineille.
        Jätti maan hiekanjyväksi rannalle.

Vain viisaimmat lähtivät
Muut jätettiin. Akanat.
Jätettiin täsmäpommit, virukset,
manipuloitu tuho ja kaaos.
Keinotekoinen kaiken alku.
Kaiken loppu.

    Alkueläimestä pystymieheen.
        Alkulevästä pystymetsään jälleen noustaan.
            Yhtä viisaaksi tullaan.

            Vanha viisas katsoo toista. Kysyy.
        ”Jäikö jotain huomiotta? Jokin osa tutkimatta?”
    ”Ihmisyyden luonne ei ilmeisesti poistu edes annihilaatiossa…”

            Ihminen on susi.
                    Toiselle.
    Syntyessään.
            Koneena.

Taiat

Tietäjäksi sinut lyötiin
keskikesän aattoiltaan.
Taiat suuret voimalauseet,
juhannuksesta väkevät.

"Nouki kukat, katso kaivoon.
Kelli pellossa alasti!"
Niinpä kuuluu neuvot viisaat.
Riiauselkeet monenlaiset.

Joko näkyy sulhon kasvot,
morsmaikku niin sopivanlainen?
Etsi juhannuksen noita.
Taikamestari vanhempi.

Sepä sulle niksit kertoo,
jolla mielitietyn saisi.
Taiat suuret voimalauseet
juhannuksesta väkevät.