Tänään

Tänään kuljin aamuun,

niin että yksikään kotilo ei kuollut.

Nilviäinen menehtynyt.

Tänään kuulin aamun

suojelevan yksinäisiä kulkijoita.

Niin minä menen nyt.

Tänään.

****

 

Kun tekstiä ei tule on pidettävä taukoa. Tauko on ollut pitkä.

Tämä aamu avasi jotain. Ainakin hetkeksi.

****

Lasimaailma

Lasikukkia pöydällä
   Linnut ikkunoissa
      Varjostimet lampuissa
         Lasia kaikki:
            Ajatukset,
               Rakkaus,
                  Elämä

Käsitys

Minä käsitän sinut
vain jos
et ole kädellinen.

Plagiaatti

Älä väitä että et ajatellut!
Kyllä ajattelit!
Kaikkea muuta paitsi tätä.
Eikä se ollutkaan sinun asiasi
tätä ajatella.
Koska jos olisit,
niin olisin syyttänyt sinua
plagioinnista.

Välittäjä

Tämä runo ei välitä sinusta.
Eikä sen kirjoittajasta.
Ei kynästä, eikä musteesta.

Se välittää
itsensä silmiesi taakse.

Silmät ovat sille vain leikkikaluja

Itsetunto

Minä en
         ole sellainen
vain täysin
         oma itseni.

Etenemä

(Kirjoitettu aikana ennen lapsemme syntymää ja aikana jolloin kuolema oli läsnä lähipiirissämme. Jotkut lähtivät, jotkut jäivät vielä keskuuteemme. Sitten jotkut saapuivat. Koskaan ei voinut tietää kuka lähtee. Kuka jää. Kuka tulee. Ja silti piti itse jaksaa mennä eteenpäin...) 

En ole aikoihin
asetellut sanoja paperille
            Mieleen

Sosiaaliseen mediaan

Niinkuin näinä aikoina
Vaikeina
      Onnellisina
              Outoina

Jollain tasolla tiedän: Olemme murtumalinjassa.

Kuolema ja elämä
Kulkevat nyt niin lähellä toisiaan
kuin mahdollista

Epävarmuus on nyt varmaa

Tätä kaikkea
     - Ajattelua
            Kirjoitusta
          Elämää
               Kuolemaa -

tarvitaan, jotta tie veisi eteenpäin.

Gregem mortis

Sanot maailman olevan kunnossa
vaikka linnut putoavat taivaalta.
            Lennosta.

Ja niin maailma sai uuden
biologisen määritelmän.

  -Laumassa kuolevat-

Maahan ilmestyy reikiä.
Jumalattomia.
Kuin luodin menneitä.

Jossain alkaa rantaloma
       liikkumatta
            kaupungissa
Omalla terassilla!?
Jossa puutarhan ruusut
       lilluvat vedessä
            punaisina.

Joko nyt on aika pelätä
luonnon tahtovan omansa

Ja sitä päivää
että pitää pelätä
biologisen määritelmän laajennusta.
Ihmiseen.

  -Laumassa kuolevat-

Kovapyörä

Tahdon viedä oravalta pyörän.
Omenan käärmeeltä varastaa.
Kätkeä noidalta kehät.
Murtaa psyykkeen muurit.

Keksiä uudelleen pyörän.
Jo opitut pois panna.
Paremminkin voisi tehdä.
Rautakoura pois riisua

Kovapyörä
                   Umpinainen
Ei sen sisällä juoksemaan
     pääsisi poloinen.

Laskisin sormet vastaan.
Neljät seinät kaataisin.
Vanne päästä poikki.
Oma käsi olkapäälle.

Itsetunnon ehjäksi kasaava raaja

Toivottaisin hyvää jatkoa jos oma ei riitä.

Kaksi viivaa

Vain kaksi viivaa ja kaikki loppuu.
Ahdistus.
   Tuska.
Tyyntyy epätoivon meri.

Kaksi viivaa toistensa vieressä.
Vaikutus mielessä.
    Spyykkeessä

Vain kaksi viivaa.
      Sinistä.

Kronologia

Kronologisen vakioasettelujärjestelmän vankina
    ei voi kuin ihmetellä.
        Miten nämä sanat ja lauseet,

ihmisrodun kommunikaatiokeinot,
asettuvat ruutupaperille?
    Sekaisin.
        Toisistaan riippumatta.

Muodostaen kuitenkin
äärettömän yksinkertaisen
ajatusmallin.
Sellaisen, jota et ole itse ajatellut
    koskaan itse.
        Se on jo nyt ajateltu.

Nyt ja aina.
Kronologisesti ennen juuri tätä
    lausetta,
        sanaa,
            virkettä.

Joten niin usein joudumme
myöntämään, että takaisinkelaus
    ei sovi kronologisen
        asettelun järjestelmään.

      Elämässä.