Metsäretki

Vasemmalla vasuani
kanniskelen metsässäni.

Vasu vasta puolityhjä
oikealla mielitietty.

Suuteloida auringossa
kasteen päällä kelliä.

Alulla on metsäretki
samottava lemmen polku.

Tästä tulee nuori polvi
polvi polvelta parempi

Tästä vielä kuunkierto
Ja vielä pari muutama

Niin on polku tallattuna
suuntaviitta rakkaudelle.

Sitä pitkin polvi tallaa
polvi toisen perästä.

Aforismi

Joka toiselle kuoppaa kaivaa näkee vaivaa.

"Tämä on lainaus työpiireistä. Kiitos vain Mika S., tämä osui kuin nenä päähän tähän haasteeseen..."

Hiljaisella hiekalla

Olen todistanut
Minut on todistettu
Seuraan hiljaisella hiekalla
taivaan vipuvarsien keinahtelua.

Yksi laskee
Toinen nousee
lukemattomien mukana

Tässä kaikkeudessa
vallitsee äärettömän syvä
kauneus, jonka voi kokea
vain hiljaisella hiekalla.
-------------------------------------------------------------------------------------

Tällä kertaa Runotorstaissa haasteena on tekstilaina, joka on poimittu Merja Otavan alun perin vuonna 1959 ilmestyneen, omana aikanaan erittäin suositun nuortenkirjan Priskan alusta.


"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)

Klosetti

Tässä olen ja kellun
Maailma on valkoinen, kansi avoin.
Ei aina. Joskus se on kiinni.

Täällä on rauhallista,
mitä nyt joskus myrskyää.

Pelkään lähestyviä käsiä korkeuksista
Avoimen kannen yllä
Jos sellainen vaikka tarttuu nuppiin
ja vetää.

Siitä alkaa matka
pimeään putkeen.

Kyllästäjä

Tässä heiluu henki
    ihmisyyden tiivistymä
        olen hupaisa
            olen ärsyttävä
                kaikki mitä teen
            ei kelpaa kaikille
        lopulta kyllästytän
    lopulta kyllästyn
miksi siis kaiken päälle myyn kyllästettyä?

Story

 ***Ihan levylle asti laitettu kappale, joka löytyi vanhoista jemmoista... :)***

Can you hear the man calling your name?
It's not the blessed sound.
He wants your soul to feel the shame
and shadder it all around.

In your mothers eyes,
darkest lies.
Passed away from the brightes lights

He called your name,
you felt the shame
and hoped for a better days.

No blames to you from her

Another cold night with him down in the hell.
I guess it's just the pain
that drives me to edge of insanity.
He makes me so frail.

Enough is enough.
He thinks he's tough
but let the lead talk sense in to him.

What say you now?
I take you down.
No longer we hear you bossing around

From you to her
From her to me
From me to her
From her to you

Rastaan laulu

"Lapsi sairastaa."
Äiti katsoo sairastaan.

Isä tulee huoneeseen.
Toteaa. Kyllä, lapsi sairastaa.

ja lapsi kertoo:
Hymyni sai rastaan laulamaan!

Lapsi sairastaa elämää.
Ja elämäkin sai rastaan laulamaan.

Punasoluna

Punasoluna

Verisuonten verkossa.

Ihmiskehon moottoriteillä.

Täällä heiluu viruksia,

bakteereja ja  alkueläimiä

törmäillen lajitovereihini.

Valkosolut luotu suojelemaan,

vaan ei niitä riitä aina.

Edes joka paikkaan.

Vaan monta meitä kaatuu

ennen suojelijain saapumista

ja vielä en ole kaatunut

vaikka vierestä on kaaduttu.

Virusten, bakteerien ja alkueläinten

kaatamana.

Paha pastori

Tämä löytyi myös treenikämppäkassista. Idea on alkuperäisen lapun mukaan jo 9:ltä luokalta. Eli minun tapauksessani vuodelta -99

Perkeleellinen sotajoukko
kokoontuu kirkon mäellä.
Jonka risti ylösalaisin.
Pappi saarnaa kera pirun sarvin.

"Rakkaat lapset. Täällä ei
pahuuttanne muisteta!
Täällä saatte siivet, hännän,
valtuudet pimeän!"

Paha, paha pastori
jyvän maahan viljeli.
Kirouksilla sen kasteli.
Vihalla sen lannoitti.

Luojasi ei täällä auta.
Paikka on yhtä kadotusta,
Jäätävää vihan tulta.
Sairastunutta verta.

Jäljet johtaa luoteeseen

Tämäkin löytyi vanhasta treenikämppä muovikassista. Unohdettu kappale.

Mies valittaa ei saa.
Mies kantaa taakkansa.
Hän katsoo huomiseen.
Yhä jäljet
-johtaa luoteeseen

Jäljet vielä näät.
Jääneet lumeen pehmeään.
Ei syytä murheeseen.
Yhä jäljet
-johtaa luoteeseen.

Jäljet luoteeseen
peittyy lumeen hiljalleen.
Vie kotiin hiipien
tie miehen hiljaisen.

Valkeus peittää maan.
Jäljet lumeen katoaa.