Puolustuspuhe

Voitteko olla aivan varmoja
että minä valehtelen
kuvittelen
kuvitan vääriä maisemia
entä jos mielenne on silkkaa
pohjoista
Jos mieleni on yksin
etelää
Me olemme silti koreaa
Yhtä maisemaa
jossa joku painuu idästä länteen.

Kaksi nuijaa

Nuija lyö pöytään
en pane vastaan
enkä vihtaan
koske enää pitkään
varteen miehen enkä naisen
luilla makaa
nahat rikki
pää hehkuu
valo salissa
ylemmät herrat
tuomiot julistavat
totuuden ääneen
minut lyövät
nuijalla pöytään
lyönyt on nuija

Piinasta

Päästä pääsi pannasta.
Anna ajatuksen jälleen lipua.

Kun panta ei enää kiristä
et tarvitse muiden apua.

Piinasta kaihertaa jalkasi alla.
astu pois ja vapaudu piinasta.

Sosiaalipaine on kestämätön. Astu siis ulos kattilasta,
Käännä levyä allasi pienemmälle

Kyllä sinä sen osaat
Itsehän sen levyn kuumensit

Johdatetut

Seisoo vanhan liiton Kvestori
ympärillään vallanhimoisia patriiseja
Alkaa noiden joukossa pään nytkintä
Hän itse tuijottaa kylmää pääkytkintä

Kytkeytyisi virta taivaankannen moottoreihin.
Tähtiverhon taapeleihin.
Tulisi kaikki mitä kuvitella saattaa.
Tulisi edes jotain.
Tätä ei mitään on jo jatkunut 10 vuotta.

Lunta, vettä, räntää tai happoa.
Ämmiä äkeet selässä.
Mutta edes jotain.
Kunhan ei mitään.

Sormi hikoaa painalluksen yllä.
Välimatkaa on juuri pisaran tippua.
Sulkekaa kaikki silmänne.
Ja rukoilkaa kaikkia henkiä.

Koska minä hikoilen
olen kylläinen.
Ja te jotka silmänne ummistitte viimeisen kerran
ette edes huomanneet tuhoanne.

Tilapäinen mielenpahoittaja

Painakaa jalkanne sepeliin
soraan
öljysoraan ja multaan

Se voi olla viimeinen askeleenne

Allesi voi tulla punainen matto
tai puinen arkku
märkä lätäkkö ja vapiseva ruho

Eikö se olisi voinut olla viimeinen askel

Tätä häpeää ei pysty käsittämään
eikö se tarvitsisi kädet
jotta se voisi kuristaa minut pois

Ottaa puolestani sen viimeisen askeleen

Mutta koska kaikki on vain välillistä
väliaikaista
välinpitämätöntä
välikysymyksiä
välitilaa
välittäjiä

ei kukaan välitä

Tainakhin tapahtumatietäjä

Yhdessä ihmisunessa näkyi historian siivet sulkineen ja luineen. Nahkoineen.
Mennyt ja tuleva aika kuninkaitten, herttuoiden.
Controllerien ja account managereiden. 

Alkuräjähdyksestä Tainakhin viimeiseen taistoon.
Ihmisalut olivat loppuneet saasteiden alla.

Näkijä tiesi kaikki maailman virheet.
         Ihmisen erheet.
Vaan näki tuo myös palavan hahmon.
Otti omakseen tuon kasvot.

Ei tullut profeetaksi jalustalle kultaiselle.
Jalat alta taittui.
Kuoli pois kesken kaiken.
Ei ollut miestä ymmärtämään tehty.

Ei mieli kestänyt mielettömyyttä.

Tuhdonpainajat

Älä lausu ääneen silmiesi näkyjä.
Älä kuuloluiden narinaa ulos lurita.
Kätesi piirtää symboleja salattuja.
Jalkasi tanssii yli piirin sallitun.

Koske minua, koska koski tahtoo kuskin selättää.
Laske tuhdolle ja laske koski. Koski meitä koskee.
Tuhto tahtoo meidät turvaan täältä.
Täältä meidät turman tieltä.

Älä piirrä päiviesi riimukarttaa.
Älä näytä riemukaaresi suunta.
Käy kohti taivaan rantaa.
Airueena alas kylmää virtaa.

Koske minua, koska koski tahtoo kuskin selättää.
Laske tuhdolle ja laske koski. Koski meitä koskee.
Tuhto tahtoo meidät turvaan täältä.
Täältä meidät turman tieltä.

Vesitimantit tuulenvuossa. Tähtinä keskipäivän loiston.
Sataa yllemme kimaltaen kauhua, auringon hehkua.

Piscator

Kudoin päälleni päivien verkkoa.
Yksi nurin ja toinenkin.
Yksi oikein ja ei koskaan enää.

Suojaksi sen piti tulla ylleni.
Kokemuksista kilpeni
Sanvalmiudesta miekkani.

Sanoja vaan en puhunut,
vain halki ilmaa haukoin hiljaa.
Päälleni kun aika kävi
kaatoi minua kuin terä viljaa.

Kokemuksen kalastajaksi
piti minun mennä onkineni.
Ongesta tuli ongelmani.

Siima köytti kaulan varteen
puun josta minä sen riistin.
Siinä olin suu auki killuva


sätkijä, potkija ja vihdoin viimein hiljentyvä.
Paikalla sata muistoa. Muistomerkkiä puista.
Kasvualustana makaajan. Tuuli kuiski kertomaani.
Kiuru kuuli kiroukseni.


Sanoja vaan en puhunut,
vain halki ilmaa haukoin hiljaa.
Päälleni kun aika kävi
kaatoi minua kuin terä viljaa.

Talvipilven maa

Mitä tapahtuu? Muuttu maisema.
Ei varjoja. Valoa joka suunnasta.
Ei lähdettä paikallisteta.
Vedessä ja valossa.
Äänessä ja tiedossa.
Ammennetaan sokeina.
Uskotaan mitä halutaan.

On paikkoja, jotka talvella
voisi laskea alas maan pinnasta.
Kun taas toisaalla
kylmässä ja varjossa
koetaan tunteita.
Ne sisään saa suonesta.
Ei ne lähde Suomesta.

Talvipilven maa.
Täällä joka suunnassa
on valoa, varjoa
ja ihmiskasoja.
Disco-jumalaa ja
valkokaulusherraa.
Molempien autoissa
on riite pakkasessa.

Maija ja sinisedät

Koppalakki, sinivuokko
Nappinatsi, paskalakki
Kyttä, skoude.
Sinisetä, tinanappi.

Oli nimeä monta tarinan kolmannella osapuolella.

Kyydissä mustan maijan
oli "musta-Maija".

Kyyditti manan maille
Maija miehen hengen

Kyyditti maija hengen.
Maijan pahnoille vieden.