Kukkakepit

Sinä olet siemen.
Kasvat kun sinua kastellaan.
Ravitaan ja rakastetaan.

Tahdon ja tahdomme
nähdä sinut pienen suurena.
Lopputuloksen kasvun työstä.

Joskus sitä sataa,
paistaa lempein aurinko.
Pilvet eivät käy.

Jos tahdot vain
voit kasvaa ylös maasta.
Tutkia pilvenä maata.

Mutta älä vielä.
Vartesi on vielä heikko, tuuli kovaa.
Me olemme tuki. Vartesi nojaa.

Kierry meihin kiinni.
Kun me lahoamme, menemme.
Et enää kaadu.

Ensimmäinen matka

Ensimmäinen matka
etelästä pohjoiseen.
Hangosta Petsamoon.
No ei ihan Hangosta.
Ei ihan petsamoonkaan.

Itkua, naurua.
Jotain on vaipassa.
Auto pysähtyy.
Sinä naurat. Hetken.
Kunnes jatketaan matkaa.

Sinä itket. Pitkään.
Me ajamme pitkään.
1070 kilometriä.
Noin suunnilleen...
Kuka näitä laskee?

Kivitalot, mökit
ja hotellit
on käytävä läpi.
Se on hauskaa,
jos sinulla on.

Perillä meidät syödään
imu imulta,
mutta se on silti
sinun ensimmäinen.
Matkasi.

Rastaan laulu

"Lapsi sairastaa."
Äiti katsoo sairastaan.

Isä tulee huoneeseen.
Toteaa. Kyllä, lapsi sairastaa.

ja lapsi kertoo:
Hymyni sai rastaan laulamaan!

Lapsi sairastaa elämää.
Ja elämäkin sai rastaan laulamaan.

Valon lapset

Tuhannet valon lapset tuoijottavat pimeyteen.

Aamunkoittoa odottavat nähdäkseen vapauden.
Siellä missä olemme horisontit kullataan,
jotta mekin näkisimme onnellisen maan.

Vaikka avaan silmäni
havaitse en maailmaa!
Pimeys käy yli maan.
Jo aamu sarastaa.
Kutsun valon lapsia
auttamaan sokeaa.
Puhdistamaan silmäni
pahan vallasta.

Vihdoin, kun näen valon, näen myöskin pimeyden.
Paremmin, kuin synnitön, heitän kiven viimeisen.

* Huom! Milleniumin taitteessa syntyneitä kirjoituksia...

Häirintä

Te pelkäsitte, että radio saastuttaa lastenne mielen.
Että korvista menee Saatana sisään.
Sille oli keksittävä termi. Se keksittiin.
                                      Audiohäirintä

Sitten tuli TV. Radio ei ollut enää mitään.
Joku keikutti lanteita olohuoneissanne.
Nyt oli tämäkin termitettävä. Se onnistui
                                      Visuaalinen häirintä.

Ja sitten videopelit tulivat!
"Eikö tämä jo riitä?" Te kysyitte.
Tässä oli jo kaikki aistit mukana. Tunto, kuulo ja näkö.
                                       Kineettinen häirintä.

Ja kuitenkin teiltä jäi huomaamatta maailma.
Täällä kaikki tapahtuu 4-D:nä
                                       Eikä siihen tarvita termejä.

Isäke

Olen kuullut:
Se on tutkittu.

Vastasyntynyt
luulee olevansa

yksi ja sama
äitinsä kanssa.

Sille minä olen
pelkkä isäke.

Perhesiteet

Katson naista.
Tyttönä ollutta.
Kahdeksi tullutta.
Äitiä ja lasta.

Minä olen jakaantunut pienemmin.
En vähäpätöisemmin.

Tuo pienin meistä
on jakautunut kahdesta
                     ihmisistä
                     soluista

Hän on jakautuva meistä eniten

Venyy ja paukkuu.
Sätkii ja kiljuu.
Ehkä sitten myöhemmin.
Toivottavasti
                    ei
Ompa outoa.
Oma lapsi.

Lapsenmieli

Pienillä pojilla
Maailma rakentuu pienistä iloista
                                      asioista
                                     hetkistä
Pyöreistä muodoista
      Kirkkaista väreistä
              Häikivistä valoista

Ja meille aikuisille
kaikki on selvää
omassa päässämme

Ehkä totuus onkin kauniimpi
lapsen mielessä.

Nimetön

Ei

Tätä en

ehkä koskaan olisi

voinut uskoa totena sanoa,

että

olisin onnellinen

rakkaani potkimisen kokemisesta.

Mahaan niin että tuntuu.

Mutta

vain yksi

saa sen tehdä.

Eikä tällä yhdellä yksilöllä

ole

edes nimeä

identiteettiä saati kasvoja.

On vain tieto olemassaolosta.



Siis ole rauhassa nimetön

      rauhassa kasvoton,

sillä nuo piirteet kyllä paljastuvat

      Kun on sen aika.