Terveiset sisällöntuottajalta

Hei.

Nimeni on Esa Suomaa. Tämä sivusto sisältää pääosin itse kirjoitettua materiaalia.

Kaikista lainauksista ilmoitetaan erikseen.

Tekstien kopioiminen, käyttäminen tai lainaaminen ilman lupaa on tekijänoikeuslakien mukaan kielletty

Jos kuitenkin kiinnostuit jostain kirjoituksesta, niin ota rohkeasti yhteyttä tai kommentoi tekstiä niin pyrin vastaamaan mahdollisuuksien mukaan.

Kiitos.

In English click here.
(Rough transalation with Google Translator. All things can't be translated from language to other)

Hakija

Facebook

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuolema. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuolema. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Odotus

minä istun ja olen
syön
juon
minä seison ja olen
         odottaja

mätänemisprosessin alkuun
aikaa
enemmän
tai sitten vähemmän
         odottamatonta

elämä on kahden
sanasen edessä ja takana
välilyönti täynnä ylilyöntejä
lyöntejä

melkein haistan
maku on jo kieleni päällä
luulen kuulevani
kuolevani

mutta taas aikaa on enemmän
istunpa alas
ja annan maailman kiihdyttää
viihdyttää.      

torstai 1. joulukuuta 2011

Hän tulee pian

Elämän kehässä
olet kestänyt enemmän
kehäminuuutteja, kuin kukaan
olisi uskonut.

Vastamäet iskeytyivät
kuin palokaaret kasvoihisi.
Varjosi vilkkuu mustana.
Naamaasi polttaa

Olisitko uskonut?
Myötämäessä usein huomasit
jarrujen puuttuvan tyystin.
Tasaista jälleen.

Olisitteko uskoneet
hänen kestävän vielä
sen yhden iskun?
Sen viimeisen.

Vai olisiko
aika toisenlaiselle uskolle?
Häneen jota kaikki
me pelkäämme.

Hän tulee pian.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Haavat

Käsissäni ovat nämä haavat.
Ne ovat olleet siinä kauan.
Kellastuneet, mädäntyneet,
visvansa valuttaneet.

Lahoamme kilpaa
Katoamme hiljaa

Sinä varistit lehtesi alas jalkoihini
Minä vaihdoin vasta talvivärit hiuksiinii.
Mutta runkoni lahoaa.
Oksani vapisevat.

Haavat katoavat käsistäni lopulta.
Tunnen itseni suureksi haavaksi.

Odotan vain elämänmetsuria joka katkaisee juureni.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Reboot

Kutsuin kuoleman porteilleni
Kertoakseni huonot uutiset
En olisi sitä tehnyt
ellen olisi keksijä.

Katso näitä ihmisettömiä tankkeja.
Niissä ei ole vielä sieluja
Ne kypsyvät
    Minä olen viimeinen
        Minun aikani on täysi

Sinä olet vannonut
    vieväsi ajan mitanneet
        ajattomuuteen

Minut vietyäsi
   viet itsesi
       Ei ole muita

12 alkua
    Tankeissa
        odottavat,

Koneet hoitavat.
Varajärjestelmät.
Back-up

Viimeinen kysymys:
Uudelleenkäynnistätkö "Ihmiskunta V. 3.22.8"?

Kyllä                      Ei

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kallolaulu

Palasin palopaikalle
ensimmäisenä. Mustalle.
Nokipannu sohjossa pesii.
Täällä haisee orvaskesi.

Haamu pangon päällä istuu.
Tässä hajussa silmä kostuu.
Haastaa kallo ikikieltä.
Ei päätä, häntää. Ei mieltä.

Kuolevaisen korvan vastaanotto
huono on. Se on kuolleen motto.
Samassa tuli kipu. Tuli paine.
Yht'äkkiä oli puhe kuin helein kannel.

Minua kallon pohja katsoo.
Kuopat tyhjät minun tahtoo
palata metsään, siitä tielle.
Juosta niin että haisen hielle.

Kerro kylään: Nyt on vainaa!
Osta lautaa ja arkku naulaa.
Musta sohjo maasta kaiva.
Pane arkkuun. Näe se vaiva.

Sitten pääsen läpi portin.
Kaulaan saan kulkukortin.
Sillä suunta vain on yksi.
Vain kerran aukee se uksi.

Sen jos teet niin jätän rauhaan.
Muutoin sun heikon mielen naulaan
palopaikkaan tähän kiinni.
Tänne jäät. Tulee meistä tiimi.

Minä lupaan, vannon ja tahdon auttaa.
Niin poistui paine. Lähdin matkaan.
Kaiken tein kuin tahtoi kallo,
vaan en puhu. Sen vannon.

Ylös kirjaan en ääneen lausu.
Voi vaarallinen olla kallon laulu.
Tarkoin mieti kestätkö kuulla.
Se tiedä! Älä mieti "Voisi luulla..."

Kuule jos mielesi on vakain vene.
Muutoin käännä selkä ja mene.
Kuollut mies ei sinua vaivaa,
jos et ongelmia ala itse kaivaa.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Löydä itsesi

Oli mies.
Hän astui jalallaan
ja maa tärisi

Oli henki.
Hän hengitti ilmaa
ja se sakeni.

Oli katse.
Se kohdistui taivaaseen
ja se repesi.

Oli kuulo.
Hän kuuli maailman
kuolonkorinan

Hän oli Jumalan kuva, ei Jumala.

Molemman tahon kätyri.
Vastavoimien risteys.
Peilikuvasi.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Konon

Olin yksi kuudesta. / Viisi muuta matkassa.
Kiilsimme kenraalin arvossa. / Aamuauringon kilossa.
Kohta olimme Spartassa. / Oli tarkoitus vallata.
Tuli turpaan kunnolla. / Yksin kotiin matkata
sain henkeni uhalla. / Olin varma kuolosta.
Viruisi pääni vakassa. / Yksin ilman ruumista

Päätä ilman / suunta muuttuu
värivirhe / liike loppuu

Mutta Jumalat päättivät, / olin kohdannut vääryyttä.
Pääsin uusilla purjeilla. / 300:lla laivalla.
Komentajan paikalla / kohti kostoa suloista.
Kohta veri merestä / kiiltää tuhannesta miehestä.
Kokematon kenraali / asetettiin vastaani.
Tuli loppu hetkessä. / Sparta lepää meressä.

Päätä ilman / suunta muuttuu
värivirhe / liike loppuu

( Tarina kirjoitettu seuraavan linkin prusteella: http://fi.wikipedia.org/wiki/Konon )

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Muisto II

Luut poikki. Veri hyytyy.
Silmä puhki. Ääni myyty.
Piru itkee "Muisto jää."
Henki lähtee. Siihen jää.

Seuraten sivusta rituaalia.
Tutkii ruumista omistajana.
Tahtoo takaisin palata
tuntemattoman rajamailta.

"Vielä mahtuu, portit auki"
Maassa maatuu, puhuu tauti.
Ottaa otteen, häviää.
Vastaa sille "Mä jään."

* Huom! Vanhaa, vanhaa tuotantoa....

Muisto I

Jäi yksin elämään muisto ihmisen.
Vouti perimään tuhkia sukujen.
Jäi lapset suremaan arkussa vainajaa.
Käy maahan maatumaan leivän hankkija.

Minun täytyy mieli avartaa!
Tehdä miehen työt lasten leikin sijaan.
Perheelle leipä hankkia.
Päivin sekä öin känsät ruvella.

Pelto hiljainen. Kuka kyntää sen?
Vastuu ikuinen jäi harteille.
Sai kylä tää taas mietittävää.
Kuinka poika tuo tästä selviää?

Minun täytyy mieli sulkea!
Kuunnella sydäntä juorujen sijasta.
Kaatua saapaat jalassa.
Eikä vain hanskat naulassa.

* Huom! Vanhaa, vanhaa tuotantoa....

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Atomi

Ja niin
moottorit hiljentyivät
tuuli lakkasi puhaltamasta putkissa

Oli valo
      ääni
valtava paine

kuin liha olisi revitty
       kotoaan
              maailmalle

ei jäänyt moottori mätänemään
puuarkkuun
häipyi atomien sekaan kosmokseen

taivaalle nousi kaikenkattava
sienipilvi.

tiistai 15. helmikuuta 2011

En (Löytyy musiikkisoittimesta)

En usko.
Vaan uskon kuitenkin,
että kaikki joskus on paremmin.

En näe.
Vaan näen kuitenkin,
miten sieluni silloin tuhosin.

En tunne.
Vaan tunnen kuitenkin.
Kipua, kun ylös vihdoin yritin.

En sääli.
vaan säälin kuitenkin
itseäni, kun maassa hiljaa makasin.

Sääli on sairautta,
tunne en kipua.
Laulakaa pelosta.
Uskokaa minua.

En kuule.
Vaan kuulen kuitenkin
laulun jonka hiljensin

En liiku
vaan liikun kuitenkin
kohti valoa tietenkin

En pääse
vaan pääsen kuitenkin
irti elon nyrkistäkin

En kadu
vaan kadun kuitenkin
elämääni joskus myöhemmin

maanantai 14. helmikuuta 2011

Arvokasta (Löytyy musiikkisoittimesta)

Kun synnyin ruumiiksi, oli liha arvokasta.
Suurempi kuin totuus, oli ruhtinaitten valtakunta.
Kirjaa minun päiväni aatoksesta tuhkaksi,
kunnes ukonvasama kaataa minun lihani.
Mitä ikinä mietinkin, siihen itse vihdoin vastasin.
Mietinko sanoja vai jopa itse tekoja?
Ei minun mieltäni valtavirroille voidella,
eikä kukaan minun kieltäni raudoita.

Arvokasta. Kaikki muistoni.
Arvokasta. Sinun kuvasi
Arvokasta. Maailmani
Arvokasta. Kaikki muistosi

Vanhuus ruumin arvon syö hiljalleen.
Ruhtinaatkin nöyrtyy edessä yön ikuisen.
Kirjaa avata ei tohdi kuka tahansa.
Vaati rohkeutta kohdata pelkonsa.
Mieleeni lisätty on tähteinvälisyys.
Sielu parkani tuskassa käristyy.
Ette koskaan tietää saa mikä ajatusta kuljettaa.
Tai mitä olentoja kieleni jututtaa.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Etenemä

(Kirjoitettu aikana ennen lapsemme syntymää ja aikana jolloin kuolema oli läsnä lähipiirissämme. Jotkut lähtivät, jotkut jäivät vielä keskuuteemme. Sitten jotkut saapuivat. Koskaan ei voinut tietää kuka lähtee. Kuka jää. Kuka tulee. Ja silti piti itse jaksaa mennä eteenpäin...) 

En ole aikoihin
asetellut sanoja paperille
            Mieleen

Sosiaaliseen mediaan

Niinkuin näinä aikoina
Vaikeina
      Onnellisina
              Outoina

Jollain tasolla tiedän: Olemme murtumalinjassa.

Kuolema ja elämä
Kulkevat nyt niin lähellä toisiaan
kuin mahdollista

Epävarmuus on nyt varmaa

Tätä kaikkea
     - Ajattelua
            Kirjoitusta
          Elämää
               Kuolemaa -

tarvitaan, jotta tie veisi eteenpäin.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Surumääre

Onko surulle mitta-asteikkoa?
Kaariminuutteja lähtöpisteestä.
Hehtolitroja ennen reunaa.
Eekkereitä ennen aitaa.

Voisimmeko olla liikkumatta?
puhkaista astia ennen putoamista.
raja-aidan tullessa kiivetä yli.

Emme.

Se on määrittelemätön
Ei vakio
Se on mittaamaton
Ei suure

Silti se on varmasti olemassa
      se on varmasti koettava

Jotta siitä voidaan päästä yli
        kiivetä korkin päälle
        seisoa vakaasti ja jatkaa matkaa

Sen me teemme.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Allegro

Uuden ajan Udelnaja!
Ihmisrievut radalla.
Silmänräpäys on ikuisuus,
kun katsoo kuolemaa
silmistä silmään.
Kirkkaaseen!!!
Ja pilli viheltää raajat irti

perjantai 7. tammikuuta 2011

Kaksi harmaata

Kissa ja koira.
Kaksi harmaata.
Eivät ne yleensä toimeen tule.
      Rotunsa takia.
Luontaiset vihamiehet.

Nämä tulivat.
Voisi jopa sanoa
luontaiset ystävät.

Tuli päivä, jolloin kissa
  lähti matkalle.
    Tuntemattomalle.
      Tutkimattomalle.

Jäi kaipuu.
     Suru.
     Muistot.

Ja nyt.
Muutaman vuoden perästä
matkaan lähti koira.

Jäi kaipuu.
     Suru.
     Muistot.

Ehkä ne kohtasivat perillä.
Luontaiset ystävät.