America

Etsin suunnattomuudesta suuntaa uutta
Riimut, raamit ja raastavat rutinat
pesämunan vaalijoilta.
Oma pää ja pääoma.
Kaarran kompassista kaaren.
Määrättömyydestä määrittelen.

Rantakaaresta tangentin suuntaan.
Yhtälö joka on todistettava.

Cristoforo Colombo

Runotorstain kuvahaasteen äärellä mieli lähti vaeltelemaan kauas ajassa...
http://runoruno.vuodatus.net/blog/3718520/265-haaste/

Valmismatka

I - Lähtöpäätös

Horjahdus
    Pärskähdys
          Pakokauhu
Lamauttava kylmyys
               Pelko
          Pimeys
Hengenveto


Rauha



II - Matka

Pimeydessä avaan silmäni.
Punaista hehkua horisontissa
jos se on horisontti.
Se ei kaareudu.

Olen yhä veneessä
se vain ei ole omani
En voi ohjata.
Virta vie.

Alan hahmottaa mitä lähestyn



III - Lähestymä

Keulakompassi antaa suuntaa
Istun naulittuna tuhtoon
Livun hiljaa vettä joka on jäässä
Ohi jo rantautuneiden laivojen
Veneiden, jollien.
Lauttojen.

Rantaudun ja näen kaiken.
Pelkään.



IV - Vieraspaikat

Kuoleman porteilta kaakkoon on vesi.
Ne kimaltavat korkeimmalla.
Veden ääressä on Tummin satama.
Numeroidut laiturit
Venepaikat koristeltu kirjaimin.

"26875 A" suuren laivan paikka.
Kyljessä kimaltaa sana jota en osaa tulkita
Toisen tunnistan: "387 F" Andrea Doria
Etäällä tummat koneet työssä.
Siellä numerot ja kirjaimet
Symbolit ja riimut
Vaihdettu muihin

Minä olen paikalla 78•45^67
Tänne osoittaa kyltti
jossa lukee kaikin tavoin ja kielin
"Vieraspaikat"



V - Kohteesta

Ei portaita
Kiinnitysköysiä
Pollareita

Synkät muurit ylitsepääsemättömät

Ei kalmolaan
Viisumia matkassa
Pääsyä

Veneeni kääntyy ja palaa takaisin

Ei minnekkään
Pimeään horisonttiin
Pelkään



VI - Kotiinpaluu

Juuri kun saavutan rajan
näön ja näkemättömyyden
välähtää kirkkain valo

Huudan kauhusta
Pelkään lisää

Valo sammuu ja pimeys tulee
mutta siinä on sinisiä välähdyksiä
Iskevää kipua rinnassa

Kuulen äänen
Helpottuneen huokauksen
Ja käskyn lopettaa
Defibrillaatio

Ensimmäinen matka

Ensimmäinen matka
etelästä pohjoiseen.
Hangosta Petsamoon.
No ei ihan Hangosta.
Ei ihan petsamoonkaan.

Itkua, naurua.
Jotain on vaipassa.
Auto pysähtyy.
Sinä naurat. Hetken.
Kunnes jatketaan matkaa.

Sinä itket. Pitkään.
Me ajamme pitkään.
1070 kilometriä.
Noin suunnilleen...
Kuka näitä laskee?

Kivitalot, mökit
ja hotellit
on käytävä läpi.
Se on hauskaa,
jos sinulla on.

Perillä meidät syödään
imu imulta,
mutta se on silti
sinun ensimmäinen.
Matkasi.

Radalle

On paikka:           Tillintulli
On tila:                 Tillintalli
Paikasta               Tilaan

ei ole kuin bussikyyti
ja tyhjät lasit

Pohmelo

Iltaisen matkani jälkeen
pahan olon siemenet
istuttavat itsensä minuun.
Ja kun ne itävät,
kurkottavat kohti taivasta,
ei värikkyys olekaan enää kaunista..

Haudankaivaja (Löytyy musiikkisoittimesta)

Mies tummaan takkiinsa kätkeytyy

lehdet leijuu viimesellä matkallaan

lapio haudan paikkaan iskeytyy

tässä on pian portti manalaan

Hiljakseen mies jotain mutisee

Lehdet puiden alle lepoon käpertyy

tätä tehnyt on läpi näiden vuosien

nyt on aika matkan viimeisen

Elämän kevät viimein lopun saa.

Mies omaan maahan haudataan.

Lehdet seuraa miestä matkallaan,

kun pian katoaa puuvuoteeltaan

Vuoden jälkeen uudestaan,

kun paikalle ehkä palataan.

Suurta puuta katso tarkkaan

on yksi lehti aivan musta.

Alla paikka miehen hiljaisen,

tuon kaivurin tummapukuisen.

Pian ehkä muistat päivänkin,

kun hänet takki päällä haudattiin.

Matkaohje

Katsokaa toistenne silmiin
syviin kuin pohjaton ves'
Rannaton, aavaton, luotsiton mieli.
Toistakaa kerran edes.

Tie on tehty jo kauan aikaa
askeleilla raivaatte sen.
Millejä, metrejä, jaardeja taival.
Paljonko matkaa? Minä tiedä en.

Apostolilta ohje matkaan
Askel askeleelta perille käy
Ota silmäsi käteen ja askeleet vakaa
Määränpää ei vielä näy.

Jos ennustamaan silmä olisi tehty,
niin näkisitte kirkkaasti loppunne
Surkea, ahdistava, kurja
tai vaikkapa onnellinen

Kuunnelkaa toistenne korvin
niin salatiede aueta vois
Uskonne, toivo, rakkautenne
Tästä viedä teidät jo pois...