Terveiset sisällöntuottajalta

Hei.

Nimeni on Esa Suomaa. Tämä sivusto sisältää pääosin itse kirjoitettua materiaalia.

Kaikista lainauksista ilmoitetaan erikseen.

Tekstien kopioiminen, käyttäminen tai lainaaminen ilman lupaa on tekijänoikeuslakien mukaan kielletty

Jos kuitenkin kiinnostuit jostain kirjoituksesta, niin ota rohkeasti yhteyttä tai kommentoi tekstiä niin pyrin vastaamaan mahdollisuuksien mukaan.

Kiitos.

In English click here.
(Rough transalation with Google Translator. All things can't be translated from language to other)

Hakija

Facebook

Näytetään tekstit, joissa on tunniste muisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muisto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

In memoriam

Kukaan ei ole koskaan
laskenut puun henkistä painoa
silloin kun se lasketaan maahan
sisään suljettu rangan kaataja väkevä
Oksien yhteen solmija lempeä
Kynsitulten luoja kykynen
Puupäiden kaitsija

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Muisto II

Luut poikki. Veri hyytyy.
Silmä puhki. Ääni myyty.
Piru itkee "Muisto jää."
Henki lähtee. Siihen jää.

Seuraten sivusta rituaalia.
Tutkii ruumista omistajana.
Tahtoo takaisin palata
tuntemattoman rajamailta.

"Vielä mahtuu, portit auki"
Maassa maatuu, puhuu tauti.
Ottaa otteen, häviää.
Vastaa sille "Mä jään."

* Huom! Vanhaa, vanhaa tuotantoa....

perjantai 25. helmikuuta 2011

Viesti

Kalmankalpeana pyörii sängyssään
poika paha olo sisällään.
Viime yönä taas viina mennessään
vei tuo pojan pimeään.
Tarpeeksi tästä nyt saanut hän on.
Näyt pahat kruunaa kohmelon.
Jäljellä enää kaipuu pimeään.
Ei hän enää jaksa itseään.

Poika osaa ei muuta ollakkaan.
Kirjoittaa viestin allakkaan
”Viinapirut minut noutamaan
saapuu, jos en ehdi poistumaan.
Omin keinoin tietenkin.
Ne muuten vie mut helvettiin.
Mä rauhaan tahdon mieluummin
tietäkää: teitä rakastin”

perjantai 7. tammikuuta 2011

Kaksi harmaata

Kissa ja koira.
Kaksi harmaata.
Eivät ne yleensä toimeen tule.
      Rotunsa takia.
Luontaiset vihamiehet.

Nämä tulivat.
Voisi jopa sanoa
luontaiset ystävät.

Tuli päivä, jolloin kissa
  lähti matkalle.
    Tuntemattomalle.
      Tutkimattomalle.

Jäi kaipuu.
     Suru.
     Muistot.

Ja nyt.
Muutaman vuoden perästä
matkaan lähti koira.

Jäi kaipuu.
     Suru.
     Muistot.

Ehkä ne kohtasivat perillä.
Luontaiset ystävät.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Ja et enää tiedä mikä oli totta

Unessa kuulin lintujen laulun.
Kotona kuiskauksia huusin.
Vehreän niityn muistoihin laitoin.
Aamulla hiljaa muistooni herään.
Eikä tullut laulupuuta.
Huutoni hukkui kuiskaten.
Vehreä niittyni oli toinen.
Ja aamulla huomaan,
ei kaikki ollut unta.



Hieman Inception tyylistä maalailua...

lauantai 30. tammikuuta 2010

Felix domesticus

Muistolauseita tekee mieli,
minä itsekseni itken.


Jos se niistä eläväksi.
Tai edes lähemmäksi.


Tämä erikoinen tapaus.
Karvainen ja laiska.
Jyrsijän kauhu, ehkä jopa siivellisen.


Minulle aina esitti.
Muille ei.




Siksi poissaoloani vaadittiin,
että vanha saisi rauhan.