Artigulaatio

Tekisi mieleni kiroilla, siispä kiroilen.
Vittu!           Perkele!         Helvetti!
                 Jumalauta!
         vitun hevon vitun vittu!
Saatanan saatanan helvetin perkeleen perse!

Ja kaikki tämä vain siksi,
              että minua vituttaa
                          tälläinen kielenkäyttö.

Kylmä Kangas (Löytyy musiikkisoittimesta)

Aurinko vehman taa laskee taas.
Mies onnetonna jatkaa kulkuaan.
Pimeys maan harsoo hiljalleen.
Ahdistus sielunsa luo katseeseen.
Voima pimeän luo kankaaseen
se hiljaa hiipuu paikalleen

Sateet siveltiminä
maat kankaina pehmeinä

Kylmä kangas odottaa
sade hiljaa hajottaa
itsetunnon korkean
piiskaa pihaan lakeaan

Vehman takaa luo katsettaan.
Ylös päivään nousevaan.
Harso pimeyden hajoaa.
Ahdistuksen läpi sivaltaa.
Voima valolle jo antautuu.
Pian pimeys täältä unohtuu.

Säteet miekkoina
valon aseina vahvoina

Kylmä kangas odottaa
sade hiljaa hajottaa
itsetunnon korkean
piiskaa pihaan lakeaan

Pian turvaan. Pois luotaan. Nyt yksin jää.
Ahdistus pimeään kankaalle kylmälle

Etenemä

(Kirjoitettu aikana ennen lapsemme syntymää ja aikana jolloin kuolema oli läsnä lähipiirissämme. Jotkut lähtivät, jotkut jäivät vielä keskuuteemme. Sitten jotkut saapuivat. Koskaan ei voinut tietää kuka lähtee. Kuka jää. Kuka tulee. Ja silti piti itse jaksaa mennä eteenpäin...) 

En ole aikoihin
asetellut sanoja paperille
            Mieleen

Sosiaaliseen mediaan

Niinkuin näinä aikoina
Vaikeina
      Onnellisina
              Outoina

Jollain tasolla tiedän: Olemme murtumalinjassa.

Kuolema ja elämä
Kulkevat nyt niin lähellä toisiaan
kuin mahdollista

Epävarmuus on nyt varmaa

Tätä kaikkea
     - Ajattelua
            Kirjoitusta
          Elämää
               Kuolemaa -

tarvitaan, jotta tie veisi eteenpäin.