Liike jatkuu

Metallinen tähti jäi hetkeen.
Oliko sen voima jo sammunut?
Asettunut.

Fotoneiden ryöppy jäi vangiksi.
Ne jatkavat samaa näytelmää.
Tunnetta.

Tuo tähti voi näyttää nyt toiselta.
Aivan kuin tähti toisella laidalla
universumia.

Sinne ei pääse Ladalla.
Ei sillä tahdilla.
Tähtivoihin.

Kätesi on kuuma veitsi.
Halki universumin.
Kitkatta.

Aivan kuten metallitähti mielessä.
************************************************
Tämä oli pitkästä aikaa runotorstain kuva-aiheesta kirjailtu teksti.
Alkaisikohan suoni taas aueta alkuvuoden tukosten jälkeen.
************************************************

Viimeinen saarna

Joskus 2000 alussa kirjailtu teksti. Huomattavia yhtäläisyyksiä
Muihin teoksiini. Olisiko kirjoitettu muut sitten tätä muistellen.

Mieleeni lisättäköön tähteinvälisyys.
Välykset täynnä mustaa multaa.
Multa huokuu maista lämpöään.
Lämpöä kuin jokin olisi inhimillistä.

Inhimillisyyden nimissä unohdan tuskani,
vaikka kiroankin heikon ihmisyyteni.
Hulluuden kylmä koura tarttuu aivoihin.
Kaataa järjen alas multiin jaloiltani suorilta.

Nyt kuulkaa saarna viimeinen.
Sana suuri maailmankaikkeuden.
Minua on korvennettu tulisin käsin.
Se lähes apatiaan asti rauhoitti.

Mutta olen tuntenut Hänen sykäyksensä.
Jotka ovat henkeni edessä ajaneet minut
viimeiseen mahdollisuuteen, jossa lähes
aivottomalle kelpaa parhaiten teräksinen koukku.