Saranalliset III

Ovia ovien perään.
Kaikki samassa karmissa.
Ovilehtiä täynnä sanoja.
Puolillaan.
Tyhjiä.

Tieto kasvaa edetessä.
Kuka?
     Mitä?
         Miksi?

Viimeisen oven jälkeen
kännös itsensä ympäri
ja olet jälleen
ensimmäisellä ovella.

Pohmelo

Iltaisen matkani jälkeen
pahan olon siemenet
istuttavat itsensä minuun.
Ja kun ne itävät,
kurkottavat kohti taivasta,
ei värikkyys olekaan enää kaunista..

Neuvottelijaksi

Niinpä niin.
Esikartanosta helvettiin.
Sinne vain ja takaisin
tutustumaan tahtoisin.

Eikä niin,
että jäädä tahtoisin
ikuisesti liekkeihin.
Niissähän palaisi!

Saatanaa
mennä vain ja puhuttaa:
"Mikä hitto ahdistaa?"
Percunis vastaa:

"Jaapa jaa..."
Jumala minut kadottaa
tahtoi valkeasta valosta.
Tänne alas paiskata.

Vituttaa
tämä asia sitten minua
olisin tahtonut hallita
yhdessä maailmaa

Yksinvalta.
Minulta matto alta.
Kuilu kellariin.
pimeään helvettiin.

Riittää!
Tämä lähtee ei jää.
Molemmat haistakoon.
Ja jääkööt arvoon...

En (Löytyy musiikkisoittimesta)

En usko.
Vaan uskon kuitenkin,
että kaikki joskus on paremmin.

En näe.
Vaan näen kuitenkin,
miten sieluni silloin tuhosin.

En tunne.
Vaan tunnen kuitenkin.
Kipua, kun ylös vihdoin yritin.

En sääli.
vaan säälin kuitenkin
itseäni, kun maassa hiljaa makasin.

Sääli on sairautta,
tunne en kipua.
Laulakaa pelosta.
Uskokaa minua.

En kuule.
Vaan kuulen kuitenkin
laulun jonka hiljensin

En liiku
vaan liikun kuitenkin
kohti valoa tietenkin

En pääse
vaan pääsen kuitenkin
irti elon nyrkistäkin

En kadu
vaan kadun kuitenkin
elämääni joskus myöhemmin

Kylmä Kangas (Löytyy musiikkisoittimesta)

Aurinko vehman taa laskee taas.
Mies onnetonna jatkaa kulkuaan.
Pimeys maan harsoo hiljalleen.
Ahdistus sielunsa luo katseeseen.
Voima pimeän luo kankaaseen
se hiljaa hiipuu paikalleen

Sateet siveltiminä
maat kankaina pehmeinä

Kylmä kangas odottaa
sade hiljaa hajottaa
itsetunnon korkean
piiskaa pihaan lakeaan

Vehman takaa luo katsettaan.
Ylös päivään nousevaan.
Harso pimeyden hajoaa.
Ahdistuksen läpi sivaltaa.
Voima valolle jo antautuu.
Pian pimeys täältä unohtuu.

Säteet miekkoina
valon aseina vahvoina

Kylmä kangas odottaa
sade hiljaa hajottaa
itsetunnon korkean
piiskaa pihaan lakeaan

Pian turvaan. Pois luotaan. Nyt yksin jää.
Ahdistus pimeään kankaalle kylmälle

Drifters roll on kings road (Löytyy http://www.mikseri.net/sotc)

All the time you couldn't find
happines and some peace of mind,
there were men who just went
and danced along that gravel road.
You were king and they were fools
and you did pray for some tools
that would make them to obey...

But when drifters roll on kings road
something moved your soul
and you needed to go
and dance
King rolls on drifters road!

Humiliation and decapitation
were the tools for those fools.
The road was yours, thought it was gross
that those drifters rolled on kings road.
Now they're dead and you're in bed
wide awake with huge shame
in your head for those happy men

When drifters rolled on kings road
something moved your soul
and then you needed to go
and dance
Now king rolls on drifters road!

Kello (Löytyy http://www.mikseri.net/bfy)

Tik, Tak, Tik, Tak, Kello käy!
Aika juoksee, kun tapetaan!
maalia ei vain näy.
toivon että kaikki päätty ajallaan.

Tik, tak, tik, tak, Viisarit
pyörii villisti ympyrää.
ihollani pienet tikarit
odottavat sitä valoa vihreää.

kello laskee tunteja,
minuutitkaan eivät anna armoa.
vaan yhä tiedä en totuutta
milloin minulle tulee noutaja.

Tik, tak, tik, tak, rattaatkin
nauravat minulle kirkuen
ja minne ikinä katsonkin,
aika juoksee verkkaisesti soljuen.

Tik, Tak, tik, tak, heiluri
hitaasti heiluu seinällä.
kohta tuonen lautturi
minut täältä viekin veneellään.

TIK, TAK, TIk, TAk, Tik, Tak, tik, tak, tik...

Uni (Löytyy musiikkisoittimesta)

Taivas kumartuu kylän ylle
tummana,
kuin nöyryys.

Olen vaitelias ja täysi,
kuin malja
kukkuroillaan viiniä.

Katson ulos ikkunasta
ja vaikken mitään nää,
niin tunnen sinut
siellä jossain.

Päivä keinuu horisonttiin.
Yön viileys uneen tuudittaa.

Minä herään uneen uuteen.
Taivas painuu maata vasten.
Valo täynnä varjoja ja olen lähempänä totuutta.
Missä sinä olet peittoni. Sitonut mieleni.
Jätän kynttilän palamaan, jotta tänne löydän uudestaan.

Yö nöyräksi painautuu.
Aamu tekee tuloaan.
Toivoa on aina.
Yö tulee uudestaan.

Ja niin päivä kulkee ylöspäin ikkunan karmissa.
Kun varjot ovat poistuneet voisin palata maailmaan.

Routa (Löytyy musiikkisoittimesta)

Ei pure itku, ei huokauskaan
pintaa ei teistä kukaan rikki saa
Ei tipu kyynel, eikä toinenkaan
Alta tämän routaisen maan

Sillä!

Minä olen kylmä ja kivinen maa
rautakankikaan ei rikki saa
Minulla ei täällä muuta tehtävää
ole kuin julistaa pimeää

Ei sula pinta, ei sydänkään
tämä viileys saa teitä piristää
Ei virtaa laulu, ei rakkauskaan
Alta tämän routaisen maan

Sillä!

Minä olen kylmä ja kivinen maa
rautakankikaan ei rikki saa
Minulla ei täällä muuta tehtävää
ole kuin julistaa pimeää

Kylmä, kivinen rikki ja routainen!
Olen ja siitä ei mihinkään - Pääse!
Kylmä, kivinen, rikki ja routainen!
Olen ja siitä ehkä vielä joskus - Pääsen!

Arvokasta (Löytyy musiikkisoittimesta)

Kun synnyin ruumiiksi, oli liha arvokasta.
Suurempi kuin totuus, oli ruhtinaitten valtakunta.
Kirjaa minun päiväni aatoksesta tuhkaksi,
kunnes ukonvasama kaataa minun lihani.
Mitä ikinä mietinkin, siihen itse vihdoin vastasin.
Mietinko sanoja vai jopa itse tekoja?
Ei minun mieltäni valtavirroille voidella,
eikä kukaan minun kieltäni raudoita.

Arvokasta. Kaikki muistoni.
Arvokasta. Sinun kuvasi
Arvokasta. Maailmani
Arvokasta. Kaikki muistosi

Vanhuus ruumin arvon syö hiljalleen.
Ruhtinaatkin nöyrtyy edessä yön ikuisen.
Kirjaa avata ei tohdi kuka tahansa.
Vaati rohkeutta kohdata pelkonsa.
Mieleeni lisätty on tähteinvälisyys.
Sielu parkani tuskassa käristyy.
Ette koskaan tietää saa mikä ajatusta kuljettaa.
Tai mitä olentoja kieleni jututtaa.