Viha väkevä ukkosen.
Tuleniskijäin taivaisen.
Kaatoi puut, kaivoi maat.
Vaan eipä saunaa kaatanut.
Siispä hae halon pirste.
Voimannäyte ukkoselta.
Nakkaseppa arinalle.
Teeppä tulet väkevät.
Elttaa tupa maagiseksi
Kutsu poika Autereinen.
Löylynheiton mestari.
Saunan hengen pikkupoika.
Autere tuon äitimuori.
Lianpesijä iänkuinen.
Hepä sinut terveeks laittaa.
Liat vihmoo lattialle.
Terveiset sisällöntuottajalta
Hei.
Nimeni on Esa Suomaa. Tämä sivusto sisältää pääosin itse kirjoitettua materiaalia.
Kaikista lainauksista ilmoitetaan erikseen.
Tekstien kopioiminen, käyttäminen tai lainaaminen ilman lupaa on tekijänoikeuslakien mukaan kielletty
Jos kuitenkin kiinnostuit jostain kirjoituksesta, niin ota rohkeasti yhteyttä tai kommentoi tekstiä niin pyrin vastaamaan mahdollisuuksien mukaan.
Kiitos.
In English click here.
(Rough transalation with Google Translator. All things can't be translated from language to other)
Nimeni on Esa Suomaa. Tämä sivusto sisältää pääosin itse kirjoitettua materiaalia.
Kaikista lainauksista ilmoitetaan erikseen.
Tekstien kopioiminen, käyttäminen tai lainaaminen ilman lupaa on tekijänoikeuslakien mukaan kielletty
Jos kuitenkin kiinnostuit jostain kirjoituksesta, niin ota rohkeasti yhteyttä tai kommentoi tekstiä niin pyrin vastaamaan mahdollisuuksien mukaan.
Kiitos.
In English click here.
(Rough transalation with Google Translator. All things can't be translated from language to other)
Suonsilmä
Hakija
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Arinalle
Tunnisteet:
autere,
autereinen,
kalevala,
loitsut,
puhdistuminen,
Puu,
ukkonen
torstai 1. joulukuuta 2011
Hän tulee pian
Elämän kehässä
olet kestänyt enemmän
kehäminuuutteja, kuin kukaan
olisi uskonut.
Vastamäet iskeytyivät
kuin palokaaret kasvoihisi.
Varjosi vilkkuu mustana.
Naamaasi polttaa
Olisitko uskonut?
Myötämäessä usein huomasit
jarrujen puuttuvan tyystin.
Tasaista jälleen.
Olisitteko uskoneet
hänen kestävän vielä
sen yhden iskun?
Sen viimeisen.
Vai olisiko
aika toisenlaiselle uskolle?
Häneen jota kaikki
me pelkäämme.
Hän tulee pian.
olet kestänyt enemmän
kehäminuuutteja, kuin kukaan
olisi uskonut.
Vastamäet iskeytyivät
kuin palokaaret kasvoihisi.
Varjosi vilkkuu mustana.
Naamaasi polttaa
Olisitko uskonut?
Myötämäessä usein huomasit
jarrujen puuttuvan tyystin.
Tasaista jälleen.
Olisitteko uskoneet
hänen kestävän vielä
sen yhden iskun?
Sen viimeisen.
Vai olisiko
aika toisenlaiselle uskolle?
Häneen jota kaikki
me pelkäämme.
Hän tulee pian.
Tunnisteet:
227.,
haaste,
hahmo,
kuolema,
runotorstai,
saapuminen,
tuleminen,
vastoinkäyminen
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Kukkakepit
Sinä olet siemen.
Kasvat kun sinua kastellaan.
Ravitaan ja rakastetaan.
Tahdon ja tahdomme
nähdä sinut pienen suurena.
Lopputuloksen kasvun työstä.
Joskus sitä sataa,
paistaa lempein aurinko.
Pilvet eivät käy.
Jos tahdot vain
voit kasvaa ylös maasta.
Tutkia pilvenä maata.
Mutta älä vielä.
Vartesi on vielä heikko, tuuli kovaa.
Me olemme tuki. Vartesi nojaa.
Kierry meihin kiinni.
Kun me lahoamme, menemme.
Et enää kaadu.
Kasvat kun sinua kastellaan.
Ravitaan ja rakastetaan.
Tahdon ja tahdomme
nähdä sinut pienen suurena.
Lopputuloksen kasvun työstä.
Joskus sitä sataa,
paistaa lempein aurinko.
Pilvet eivät käy.
Jos tahdot vain
voit kasvaa ylös maasta.
Tutkia pilvenä maata.
Mutta älä vielä.
Vartesi on vielä heikko, tuuli kovaa.
Me olemme tuki. Vartesi nojaa.
Kierry meihin kiinni.
Kun me lahoamme, menemme.
Et enää kaadu.
Iltaan pimenevä
Talvettaja, syksyttäjä,
kaamostaja, pimentäjä.
Tule luo. Tee mitä täytyykin.
Ja minä täytynkin talvesta.
Tulvin yli syksystä.
Kaamoksessa kompuroin.
Pimenen ennen iltaa.
Kurittajatar, kertojatar,
legendariitta, turmiotar
Mene minuun. Tule sisään.
Kuritun kieroksi kammeksi.
Kerron itseni kaikille.
Tarinani legendaksi ennen kuolemaa.
Turmiopäivänä kaadun.
Ja juuri valon tuntumassa
on kylmän ihon tuntu maassa.
Kuollut, kostea ja soluistansa karhea.
Olen yhtä luonnon kansaa.
kaamostaja, pimentäjä.
Tule luo. Tee mitä täytyykin.
Ja minä täytynkin talvesta.
Tulvin yli syksystä.
Kaamoksessa kompuroin.
Pimenen ennen iltaa.
Kurittajatar, kertojatar,
legendariitta, turmiotar
Mene minuun. Tule sisään.
Kuritun kieroksi kammeksi.
Kerron itseni kaikille.
Tarinani legendaksi ennen kuolemaa.
Turmiopäivänä kaadun.
Ja juuri valon tuntumassa
on kylmän ihon tuntu maassa.
Kuollut, kostea ja soluistansa karhea.
Olen yhtä luonnon kansaa.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Loppumattomat
Kirjoitan ja kirjoitan sanoja
vailla päämäärää sinun mielessäsi.
Luet ja luet näitä merkintöjä
vailla selvää kuvaa maisemasta.
Minä näen. Sinä näet.
Emme kuitenkaan käy yhtä matkaa
Jokainen sana. Kaikki pisteet.
Kertovat oman tarinansa.
Jokaiselle meille oman tarinansa.
Näin eivät meiltä tarinat lopu.
Jokaisesta merkinnästä tulee
5 miljardia tarinaa.
vailla päämäärää sinun mielessäsi.
Luet ja luet näitä merkintöjä
vailla selvää kuvaa maisemasta.
Minä näen. Sinä näet.
Emme kuitenkaan käy yhtä matkaa
Jokainen sana. Kaikki pisteet.
Kertovat oman tarinansa.
Jokaiselle meille oman tarinansa.
Näin eivät meiltä tarinat lopu.
Jokaisesta merkinnästä tulee
5 miljardia tarinaa.
Tunnisteet:
erilaisuus,
maailma,
Runo,
samanlaisuus,
tarina
torstai 24. marraskuuta 2011
Talven merkit
Minä näytän sinulle talven merkit.
Pakkasloitsut.
Riitteen riimut.
Tule kuuran kehtoon, maan syliin.
Hallanvaaraan.
Leudonpoistoon.
Syksynsurma, kesän kuoppaus.
Kylmän nousu.
Lämmön lasku.
Tee enkelit maahan, lyhdyt tielle.
Onttojäihin tuikut.
Pimeyteen valoa.
Pakkasloitsut.
Riitteen riimut.
Tule kuuran kehtoon, maan syliin.
Hallanvaaraan.
Leudonpoistoon.
Syksynsurma, kesän kuoppaus.
Kylmän nousu.
Lämmön lasku.
Tee enkelit maahan, lyhdyt tielle.
Onttojäihin tuikut.
Pimeyteen valoa.
Tunnisteet:
226.,
haaste,
loitsut,
Runo,
runotorstai,
talvi,
vuodenajat
torstai 10. marraskuuta 2011
Tapahtumatorstai
Tähän torstaihin mahtui taas paljon.
Maisema oli usvan peitossa.
Kun laskeuduimme tiet olivat jäässä.
Auringonlasku
muuttui punaisesta kultaan.
Miltei niin kävi myös
ketun turkille.
Se jolkotteli tien yli
yhä punaisena
Se katsoi taakseen.
Me nousimme usvaan.
Pehmeään.
Lämpöiseen.
Takaisin pesään.
Maisema oli usvan peitossa.
Kun laskeuduimme tiet olivat jäässä.
Auringonlasku
muuttui punaisesta kultaan.
Miltei niin kävi myös
ketun turkille.
Se jolkotteli tien yli
yhä punaisena
Se katsoi taakseen.
Me nousimme usvaan.
Pehmeään.
Lämpöiseen.
Takaisin pesään.
Tunnisteet:
224.,
auringonlasku,
haaste,
kettu,
luonto,
Runo,
runotorstai,
torstai,
usva
Cameo
This is a wonderworld of a wonderer.
I am a vagabond by the pond.
I'm a swimming duck in a stream of luck.
Now see as I swim to sea.
I'm free as a tree can be.
I'm the root below my foot.
I swing while the birds sing.
Come on to the cameo.
It's me who's on tv.
I am a vagabond by the pond.
I'm a swimming duck in a stream of luck.
Now see as I swim to sea.
I'm free as a tree can be.
I'm the root below my foot.
I swing while the birds sing.
Come on to the cameo.
It's me who's on tv.
Rohkeus
Lähestyt mustaa vuorta
Sen piirteet sekoittuvat vielä metsään
Kuvittelet valoja
Sormia niskassasi
Hahmoja vierelläsi
Vai kuvitteletko?
Astut varovaisemmin seuraavat askeleet
Vuori saa silmät ja korvat
Varmasti se näkee ja kuulee
Sinut
Lähestyvän
Saaliin
Kyllä se minut varmasti syö
Silti sinun on mentävä
Kohdattava tuo vuori
Talo
Kaikki on tuolla sisällä
Ne on haettava
Pelastettava
Hoidettava
Sen piirteet sekoittuvat vielä metsään
Kuvittelet valoja
Sormia niskassasi
Hahmoja vierelläsi
Vai kuvitteletko?
Astut varovaisemmin seuraavat askeleet
Vuori saa silmät ja korvat
Varmasti se näkee ja kuulee
Sinut
Lähestyvän
Saaliin
Kyllä se minut varmasti syö
Silti sinun on mentävä
Kohdattava tuo vuori
Talo
Kaikki on tuolla sisällä
Ne on haettava
Pelastettava
Hoidettava
tiistai 8. marraskuuta 2011
Valmismatka
I - Lähtöpäätös
Horjahdus
Pärskähdys
Pakokauhu
Lamauttava kylmyys
Pelko
Pimeys
Hengenveto
Rauha
II - Matka
Pimeydessä avaan silmäni.
Punaista hehkua horisontissa
jos se on horisontti.
Se ei kaareudu.
Olen yhä veneessä
se vain ei ole omani
En voi ohjata.
Virta vie.
Alan hahmottaa mitä lähestyn
III - Lähestymä
Keulakompassi antaa suuntaa
Istun naulittuna tuhtoon
Livun hiljaa vettä joka on jäässä
Ohi jo rantautuneiden laivojen
Veneiden, jollien.
Lauttojen.
Rantaudun ja näen kaiken.
Pelkään.
IV - Vieraspaikat
Kuoleman porteilta kaakkoon on vesi.
Ne kimaltavat korkeimmalla.
Veden ääressä on Tummin satama.
Numeroidut laiturit
Venepaikat koristeltu kirjaimin.
"26875 A" suuren laivan paikka.
Kyljessä kimaltaa sana jota en osaa tulkita
Toisen tunnistan: "387 F" Andrea Doria
Etäällä tummat koneet työssä.
Siellä numerot ja kirjaimet
Symbolit ja riimut
Vaihdettu muihin
Minä olen paikalla 78•45^67
Tänne osoittaa kyltti
jossa lukee kaikin tavoin ja kielin
"Vieraspaikat"
V - Kohteesta
Ei portaita
Kiinnitysköysiä
Pollareita
Synkät muurit ylitsepääsemättömät
Ei kalmolaan
Viisumia matkassa
Pääsyä
Veneeni kääntyy ja palaa takaisin
Ei minnekkään
Pimeään horisonttiin
Pelkään
VI - Kotiinpaluu
Juuri kun saavutan rajan
näön ja näkemättömyyden
välähtää kirkkain valo
Huudan kauhusta
Pelkään lisää
Valo sammuu ja pimeys tulee
mutta siinä on sinisiä välähdyksiä
Iskevää kipua rinnassa
Kuulen äänen
Helpottuneen huokauksen
Ja käskyn lopettaa
Defibrillaatio
Horjahdus
Pärskähdys
Pakokauhu
Lamauttava kylmyys
Pelko
Pimeys
Hengenveto
Rauha
II - Matka
Pimeydessä avaan silmäni.
Punaista hehkua horisontissa
jos se on horisontti.
Se ei kaareudu.
Olen yhä veneessä
se vain ei ole omani
En voi ohjata.
Virta vie.
Alan hahmottaa mitä lähestyn
III - Lähestymä
Keulakompassi antaa suuntaa
Istun naulittuna tuhtoon
Livun hiljaa vettä joka on jäässä
Ohi jo rantautuneiden laivojen
Veneiden, jollien.
Lauttojen.
Rantaudun ja näen kaiken.
Pelkään.
IV - Vieraspaikat
Kuoleman porteilta kaakkoon on vesi.
Ne kimaltavat korkeimmalla.
Veden ääressä on Tummin satama.
Numeroidut laiturit
Venepaikat koristeltu kirjaimin.
"26875 A" suuren laivan paikka.
Kyljessä kimaltaa sana jota en osaa tulkita
Toisen tunnistan: "387 F" Andrea Doria
Etäällä tummat koneet työssä.
Siellä numerot ja kirjaimet
Symbolit ja riimut
Vaihdettu muihin
Minä olen paikalla 78•45^67
Tänne osoittaa kyltti
jossa lukee kaikin tavoin ja kielin
"Vieraspaikat"
V - Kohteesta
Ei portaita
Kiinnitysköysiä
Pollareita
Synkät muurit ylitsepääsemättömät
Ei kalmolaan
Viisumia matkassa
Pääsyä
Veneeni kääntyy ja palaa takaisin
Ei minnekkään
Pimeään horisonttiin
Pelkään
VI - Kotiinpaluu
Juuri kun saavutan rajan
näön ja näkemättömyyden
välähtää kirkkain valo
Huudan kauhusta
Pelkään lisää
Valo sammuu ja pimeys tulee
mutta siinä on sinisiä välähdyksiä
Iskevää kipua rinnassa
Kuulen äänen
Helpottuneen huokauksen
Ja käskyn lopettaa
Defibrillaatio
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)