Kukkakepit

Sinä olet siemen.
Kasvat kun sinua kastellaan.
Ravitaan ja rakastetaan.

Tahdon ja tahdomme
nähdä sinut pienen suurena.
Lopputuloksen kasvun työstä.

Joskus sitä sataa,
paistaa lempein aurinko.
Pilvet eivät käy.

Jos tahdot vain
voit kasvaa ylös maasta.
Tutkia pilvenä maata.

Mutta älä vielä.
Vartesi on vielä heikko, tuuli kovaa.
Me olemme tuki. Vartesi nojaa.

Kierry meihin kiinni.
Kun me lahoamme, menemme.
Et enää kaadu.

Sahaprosessinhoitaja

Kello, tuo ihmiskunnan sortaja, ilmoitti ajan.
Minä nukahdin uudestaan ja näin unta myöhästymisestä
Joten heräsin ja päätin olla ajoissa.

Lähtiessäni tunsin niskavillojeni heiluvan.
Myös lehdet heiluivat puissa.
Ne yrittivät sormeilla ilmasta syksyä.

Avainta kääntämällä maailma valaistui paikallisesti.
Ja pimeni sitten kun poistuin paikalta.
Ei siellä vielä mitään ollutkaan mikä valoa tarvitsee.

Olin ehkä sukua puupuhaltajalle.
Olinhan puualan ammattilainen.
Sahaprosessinhoitaja.

Kuka tietää, jos tämä päivä päättyisi
puupuhaltimien tuotantoon?
Lehvistösinfonioiden esiinmarssiin.

******************************************************************************
http://runoruno.vuodatus.net/, 220.haaste
Tämän viikon innoittajana runontekoon on teksti:

"Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä."

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31
******************************************************************************

Lokakuinen ilta autossa

Istun autossa.
Yksi nukkuu.
Toinen jäi äsken kyydistä.

Mies käskee kaiuttimista:
”Mene pois! ”
Tarkoittaa vissiin jotain muuta.

On lokakuu ja sen huomaa
tuulesta, vedestä
ja jos katsoo peiliin.

Avasin vihkon ja otin kynän
Se istui käteen ja alkoi pyöriä
pitkin ruutupaperia.

Siksi tämä teksti,
että oli lokakuu,
                       oli tuuli,
                                  oli vesi
ja minä autossa kynä kädessä.

Yksi nukkui
ja toinen oli lähempänä
palaamista.

Mies ei enää käske kaiuttimista vaan kertoo:
”Moni väsynyt luovutti, ne jatkoi jotka kesti.”
Me taidamme kuulua jälkimmäisiin.

*** Mies radiossa: Laulu- ja soitinyhtye CMX, solistinaan A.W. Yrjänä.***