Laske

Kellot laskevat aikaa.
Sitä valuu niiden vuotavien tiivisteiden välistä.
Menee karkuun, eikä tavoiteta.

Minä lasken käteni.
Niitä on yhä kaksi.
En antaudu, vaan käsken:

"Laske aseesi."
                                    "Ei minulla ole."
"Tiedän että on."

Laske aseesi. Se ainoa.
Laske kynäsi.
Yksi.
Pöydälle kynä, kello ja kädet.

En alistu

Synnit syntyjään syviä.
Kasvoilla kylmiä käsiä.
Kuivuneita kyyneleitä.
Tosia tuonen teitä.
Kutsun keloja kaatumaan,
minne menemme maatumaan.
Siellä sielut salvetaan ja
julistetaan Jumalaa

Ei tietä täällä ole onnelaan, ellei puita kaada matkallaan.

Ja vaikka minulle sanottiin jo heti alussa
ei sinusta ole mihinkään
parempi kai kun et ryhdy mihinkään
Niin minä perkele en alistu, vaikka mahani alusta
olisi täynnä jalkoja
ja perässäni piippu täynnä hauleja.

(Kirjoiteltu vuonna 2004. :D Onhan tästä vissiin kasvettu )