Odotus

minä istun ja olen
syön
juon
minä seison ja olen
         odottaja

mätänemisprosessin alkuun
aikaa
enemmän
tai sitten vähemmän
         odottamatonta

elämä on kahden
sanasen edessä ja takana
välilyönti täynnä ylilyöntejä
lyöntejä

melkein haistan
maku on jo kieleni päällä
luulen kuulevani
kuolevani

mutta taas aikaa on enemmän
istunpa alas
ja annan maailman kiihdyttää
viihdyttää.      

Lintu ja erämaa

Erämaassa lentää lintu
siivistänsä vajaa
Sulat ovat kohta loppu
ei löydy pelastajaa
Hampaat ovat sillä suussa
harvemmaksi käynyt
Ei niillä enää pysty
Ei jälki enää näy nyt.

Ajansurma, kaiken loppu.
Erämaan ja linnun liitto.
Rakoilee reuna tuolla täällä.
Kimaltaa tuonpuolen airut.

Erämaan ylittäjä liikkuu
liian hitaasti
Vain nopeutta nopeampi
pääsee yli varmasti
Aikalinnun hengenkivi
erämaiden laidalla
Siihen lyöty salat julki,
se löydy ei vaivalla

vain usko riittää mielen liitoon
yli nopeuksien vakion.
Vain mieli yksin liitää yli liiton.
Erämaan, linnun ja näkijän

Laske

Kellot laskevat aikaa.
Sitä valuu niiden vuotavien tiivisteiden välistä.
Menee karkuun, eikä tavoiteta.

Minä lasken käteni.
Niitä on yhä kaksi.
En antaudu, vaan käsken:

"Laske aseesi."
                                    "Ei minulla ole."
"Tiedän että on."

Laske aseesi. Se ainoa.
Laske kynäsi.
Yksi.
Pöydälle kynä, kello ja kädet.

Despiraatio

Yritän runoa
ulos runnoa.
Ei se tule!
Ajan kanssa.
Väkisin
tai pakolla.

Yritän olla yrittämättä
ja epäonnistun.
Olen ajan kansaa
ja minut on vedetty.
Aika on rahaa.
Ei ole rahaa.

Jos yritän epäonnistua
ja onnistun.
Olenko onnistunut?
Jos en saa inspiraatiota,
saisinko edes
despiraation?

Periksiantajat

Välitunnit
Välilyönnit
Välivuosi

Tunnit katosivat biteiksi pomon kuvaputkelle
Lyönnit hiljenivät päätteellä
Vuosi vaihtui

Avosyli
Avohaava
Avopotilas

Syli oli kohta kylmä
haava oli otsassa
potilas vaihtui

Kaikki alkoi alusta jossain muualla.

Talvimatkanpää

Täällä haavaa riittämiin
Aikaa
Tällä haavaa mies vuotaa
Lämpöä
Kiskoo ylleen vuotaa tummaa
Hirvestä
Tummaa kuin veri miehen
Rautaista
Verimiehen vihollinen
Sisällänsä
Nämä vuotavat haavat
Paljastavat
Verivihollinen miehen
Lähellä

Pienen

Kronologia

Kronologisen vakioasettelujärjestelmän vankina
    ei voi kuin ihmetellä.
        Miten nämä sanat ja lauseet,

ihmisrodun kommunikaatiokeinot,
asettuvat ruutupaperille?
    Sekaisin.
        Toisistaan riippumatta.

Muodostaen kuitenkin
äärettömän yksinkertaisen
ajatusmallin.
Sellaisen, jota et ole itse ajatellut
    koskaan itse.
        Se on jo nyt ajateltu.

Nyt ja aina.
Kronologisesti ennen juuri tätä
    lausetta,
        sanaa,
            virkettä.

Joten niin usein joudumme
myöntämään, että takaisinkelaus
    ei sovi kronologisen
        asettelun järjestelmään.

      Elämässä.

Muistonvaalija

Kotona kellon naksutus,
kalpea ajattomuus.
ihminen vaatimattomasti odottaa
kesäistä nöyryyttä kaukaisuudesta.
Muistonvaalija keinuu,
alku ja loppu onnella...


Kun ei ole enää muuta,
lipuu hitaasti kauas.
sirinää kuin olisi yksin tehtaalla!
kuiva, rauhallinen valo.


ikuisuus, rauha.