Terveiset sisällöntuottajalta

Hei.

Nimeni on Esa Suomaa. Tämä sivusto sisältää pääosin itse kirjoitettua materiaalia.

Kaikista lainauksista ilmoitetaan erikseen.

Tekstien kopioiminen, käyttäminen tai lainaaminen ilman lupaa on tekijänoikeuslakien mukaan kielletty

Jos kuitenkin kiinnostuit jostain kirjoituksesta, niin ota rohkeasti yhteyttä tai kommentoi tekstiä niin pyrin vastaamaan mahdollisuuksien mukaan.

Kiitos.

In English click here.
(Rough transalation with Google Translator. All things can't be translated from language to other)

Hakija

Facebook

Näytetään tekstit, joissa on tunniste haamu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haamu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Ei nähty

Se alkoi rapinalla, joka kiersi taloa.
Havahduimme siihen molemmat. Ei valoa.
Piti avata pimeään verhot. Näköesteet.
Jotta olisi nähnyt rapinan lähteen.

Verhot aukesivat ryminällä lattialle.
Ei ihan normaalisti aueten rullalle.
Sinä kiljaisit. Koko suuresta sydämestäsi.
Minä taisin puraista palan sydämestäni.

Rapina vaimeni.
Sitten jysähti.
Koko talo tärähti.
Jalkamme samassa ulos lähti.

Minulla kädessä viikate. 
Sinulla minun käteni.
Ulos tullessamme
näimme...

...peltoaukean. 

Sen keskellä talo oli. 
Isoäitini äidin se joskus oli.
Tyhjillään ollut. Hylätty.
Joskus bändikämppänä käytetty.

Ei ollut ketään. 

Ei mitään koko katseen matkalla.
Niiden peltojen yli näki vaivatta.
Siihen aikaan vilja oli niitetty.
Ihmiset nukkumassa. Peitelty.

Autolla pois. Kodista kotiin.
Ei ketään kotona. Niinpä niin.
Valot päälle. Sitten valot pois.
Ei tämä hullummaksi mennä vois.

Jokin jota emme nähneet valot sulki
Koira oli pihalla irroittamatta irti.
Seuranamme oli vain aatteet.
Se jahtasi jotain mitä emme nähneet.

Verenpaine uhkasi räjäyttää suonet.
Jokainen rasahdus väänsi mutkalle suolet.
Pelko oli sakea ja syvä
Se meni päähän eikä ollut hyvä.

Aamun tullen emme nähneet mitään
Talo oli hiljaa. Ei siellä ollut ketään.
Mikkejä sisään, nauhuri tuoliin.
Olin varma! Tuonpuoleisen kuulin.

Nauhuri ei ollut.


*** Tosi tarina. Ei ehkä parasta antia, mutta jotakin edes. :) ***

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kallolaulu

Palasin palopaikalle
ensimmäisenä. Mustalle.
Nokipannu sohjossa pesii.
Täällä haisee orvaskesi.

Haamu pangon päällä istuu.
Tässä hajussa silmä kostuu.
Haastaa kallo ikikieltä.
Ei päätä, häntää. Ei mieltä.

Kuolevaisen korvan vastaanotto
huono on. Se on kuolleen motto.
Samassa tuli kipu. Tuli paine.
Yht'äkkiä oli puhe kuin helein kannel.

Minua kallon pohja katsoo.
Kuopat tyhjät minun tahtoo
palata metsään, siitä tielle.
Juosta niin että haisen hielle.

Kerro kylään: Nyt on vainaa!
Osta lautaa ja arkku naulaa.
Musta sohjo maasta kaiva.
Pane arkkuun. Näe se vaiva.

Sitten pääsen läpi portin.
Kaulaan saan kulkukortin.
Sillä suunta vain on yksi.
Vain kerran aukee se uksi.

Sen jos teet niin jätän rauhaan.
Muutoin sun heikon mielen naulaan
palopaikkaan tähän kiinni.
Tänne jäät. Tulee meistä tiimi.

Minä lupaan, vannon ja tahdon auttaa.
Niin poistui paine. Lähdin matkaan.
Kaiken tein kuin tahtoi kallo,
vaan en puhu. Sen vannon.

Ylös kirjaan en ääneen lausu.
Voi vaarallinen olla kallon laulu.
Tarkoin mieti kestätkö kuulla.
Se tiedä! Älä mieti "Voisi luulla..."

Kuule jos mielesi on vakain vene.
Muutoin käännä selkä ja mene.
Kuollut mies ei sinua vaivaa,
jos et ongelmia ala itse kaivaa.