Kallolaulu

Palasin palopaikalle
ensimmäisenä. Mustalle.
Nokipannu sohjossa pesii.
Täällä haisee orvaskesi.

Haamu pangon päällä istuu.
Tässä hajussa silmä kostuu.
Haastaa kallo ikikieltä.
Ei päätä, häntää. Ei mieltä.

Kuolevaisen korvan vastaanotto
huono on. Se on kuolleen motto.
Samassa tuli kipu. Tuli paine.
Yht'äkkiä oli puhe kuin helein kannel.

Minua kallon pohja katsoo.
Kuopat tyhjät minun tahtoo
palata metsään, siitä tielle.
Juosta niin että haisen hielle.

Kerro kylään: Nyt on vainaa!
Osta lautaa ja arkku naulaa.
Musta sohjo maasta kaiva.
Pane arkkuun. Näe se vaiva.

Sitten pääsen läpi portin.
Kaulaan saan kulkukortin.
Sillä suunta vain on yksi.
Vain kerran aukee se uksi.

Sen jos teet niin jätän rauhaan.
Muutoin sun heikon mielen naulaan
palopaikkaan tähän kiinni.
Tänne jäät. Tulee meistä tiimi.

Minä lupaan, vannon ja tahdon auttaa.
Niin poistui paine. Lähdin matkaan.
Kaiken tein kuin tahtoi kallo,
vaan en puhu. Sen vannon.

Ylös kirjaan en ääneen lausu.
Voi vaarallinen olla kallon laulu.
Tarkoin mieti kestätkö kuulla.
Se tiedä! Älä mieti "Voisi luulla..."

Kuule jos mielesi on vakain vene.
Muutoin käännä selkä ja mene.
Kuollut mies ei sinua vaivaa,
jos et ongelmia ala itse kaivaa.

Ensimmäinen matka

Ensimmäinen matka
etelästä pohjoiseen.
Hangosta Petsamoon.
No ei ihan Hangosta.
Ei ihan petsamoonkaan.

Itkua, naurua.
Jotain on vaipassa.
Auto pysähtyy.
Sinä naurat. Hetken.
Kunnes jatketaan matkaa.

Sinä itket. Pitkään.
Me ajamme pitkään.
1070 kilometriä.
Noin suunnilleen...
Kuka näitä laskee?

Kivitalot, mökit
ja hotellit
on käytävä läpi.
Se on hauskaa,
jos sinulla on.

Perillä meidät syödään
imu imulta,
mutta se on silti
sinun ensimmäinen.
Matkasi.