Piste kirjoitukselle

En kirjoita oikein.
En kohtuudella.

Näin te sanotte,
     toivotte,
minun lopettavan

     Välitätte
  vain viestinne.
Piste kirjoitukselle

Etenemä

(Kirjoitettu aikana ennen lapsemme syntymää ja aikana jolloin kuolema oli läsnä lähipiirissämme. Jotkut lähtivät, jotkut jäivät vielä keskuuteemme. Sitten jotkut saapuivat. Koskaan ei voinut tietää kuka lähtee. Kuka jää. Kuka tulee. Ja silti piti itse jaksaa mennä eteenpäin...) 

En ole aikoihin
asetellut sanoja paperille
            Mieleen

Sosiaaliseen mediaan

Niinkuin näinä aikoina
Vaikeina
      Onnellisina
              Outoina

Jollain tasolla tiedän: Olemme murtumalinjassa.

Kuolema ja elämä
Kulkevat nyt niin lähellä toisiaan
kuin mahdollista

Epävarmuus on nyt varmaa

Tätä kaikkea
     - Ajattelua
            Kirjoitusta
          Elämää
               Kuolemaa -

tarvitaan, jotta tie veisi eteenpäin.

Viides vuodenaika

Istut lumessa ja kaipaat kesää.
Oravia puissa.
Et kuitenkaan tahtoisi kuuraa menettää.

Tahtoisit kuulla kimalaisen horsmassa.
Keltaisten lehtien kuulla leijuvan.
Jäisien kivien hiljentyvän.

Marjojen valaistuvan kuunvalossa.
Kasteen pienten asioiden päällä.
Kukkia lämpöisessä valossa.

Kelohonka muistuttaa sinua ajattomuudesta.
Pajunkissat mukavista päivistä.
Kaste orvokilla heijastelee maailmaa.

Kaiken takana hiipii viides vuodenaika
yht'aikainen.
Kaikki parhaat samassa paketissa.

Kronologia

Kronologisen vakioasettelujärjestelmän vankina
    ei voi kuin ihmetellä.
        Miten nämä sanat ja lauseet,

ihmisrodun kommunikaatiokeinot,
asettuvat ruutupaperille?
    Sekaisin.
        Toisistaan riippumatta.

Muodostaen kuitenkin
äärettömän yksinkertaisen
ajatusmallin.
Sellaisen, jota et ole itse ajatellut
    koskaan itse.
        Se on jo nyt ajateltu.

Nyt ja aina.
Kronologisesti ennen juuri tätä
    lausetta,
        sanaa,
            virkettä.

Joten niin usein joudumme
myöntämään, että takaisinkelaus
    ei sovi kronologisen
        asettelun järjestelmään.

      Elämässä.