Mittamies

Sinulle kiikutetaan mittoja.
 Senttejä,
  millejä,
   Tuumia.

Muutat neliömetrejä
 neliösenteiksi
  ja kiire
   on kova.

  Nyt!
   Heti!
  Eilen jo piti!

"Annetaanko tämän olla
   täytenä mittana?"
 Kysyt
  mitta täynnä.

"Sinähän sen paremmin tiedät!"
  Ammattilainen...

Tässä keltainen lappu,
   olkaa hyvä.
Hymyilet epäaitoa hymyä,
 virnistät,
  ihan taksan mukaan.

    "Mitä?!"

Huutaa tuo markkinoiden ylijumala.

    "Maksu työstä?!"

Älä minulle huuda.
 Muutan
  vain mittoja
   toisiksi.

Mittamies.

Kuinka rakkaus yllätti minut

Ja nyt, kun aloitan puheeni
kuulen yhä kuiskauksia.
Kuin huutoja alitajuntaani.
”Ei tähän maailmaan mahdu
enää yhtäkään kaunista asiaa!”

Päätän jo miltei luovuttaa.
Vaan mikä henkäys yli
sielujen markkinapaikan tulvahtaakaan.

Tuo näky minut halvauttaa
sokaisee

Mutta, jos tämä näky on
kaikkien vaivojen palkka, sakko
niin maksan vaikka kahdesta
ja soitan sielullani aariaa,
suullani saarnaan rakkaudesta.

Puolesta kaiken
kauniin
pyhän
yksinkertaisen

Ja tuo pyhä yksinkertaisuus
saapui hänen kauneudessaan
minuun.

Paluusuunta

Suo hauta,
suohauta...

Luusäkin luut säkkiin.
Jätetty tielle,
jäätielle tien päähän...

Suonsilmään poljettu
poljettu silmät päästä!

Miehen paikka
hampaista irti!

Kruunu irroitettu
päästä ja suusta!

Tyhjät silmät tuijottavat
paluusuuntaan.

Kronologia

Kronologisen vakioasettelujärjestelmän vankina
    ei voi kuin ihmetellä.
        Miten nämä sanat ja lauseet,

ihmisrodun kommunikaatiokeinot,
asettuvat ruutupaperille?
    Sekaisin.
        Toisistaan riippumatta.

Muodostaen kuitenkin
äärettömän yksinkertaisen
ajatusmallin.
Sellaisen, jota et ole itse ajatellut
    koskaan itse.
        Se on jo nyt ajateltu.

Nyt ja aina.
Kronologisesti ennen juuri tätä
    lausetta,
        sanaa,
            virkettä.

Joten niin usein joudumme
myöntämään, että takaisinkelaus
    ei sovi kronologisen
        asettelun järjestelmään.

      Elämässä.

Kommunikaatio

Katsoin vettä.
        Sen naamioitunutta olemusta.

Se esti kulkuni
       kaikin mahdollisin tavoin

          Jalan.
Kumijalan.
        Ajatuksen.

Tekikö tahallaan,
       Vai tahatta?

Jonkun muun toimesta?

Ei kommunikoimaan
       ole tämä molekyylijärjestelmä
       oppinut...

Vai olinko se minä?

Alkoholisti

Mies painaa päänsä veteen.
Jumalan kuva oli tullut eteen.
Etsii häntä jotta kertoa voisi,
oikeasti on kaikki toisin.

"En ole tappanut mitään!
En ole vihannut ketään!
Miksi minua näin rankaiset?
Ei! En tätä ansaitse!"

Happipullosta huikka syvä,
sitten sukellus Jumalan perään.
"Tähän paljuunko valo loppuu?
Kai vesielämään pian tottuu..."

Hetki vain ja järki palaa
"Miksi ihmeessä vettä halaan?"
Oli oma kuva joka tuijotti vastaan.
Jumalan kuva oli hullun harhaa.

Psykoosin reunalla
olet yksin,vaan et kuivilla.
Viime pisaraan mieli hukkuu.
Missä huoneessa järki nukkuu?

Nyt on hetki kun järki palaa.
Palaa soihtuna tuhkaksi tuuleen.
Ehkä vielä pulloa halaa,
mutta järki ei palaa. Näin luulen.

Käsienohjaaja

Sanoistasi runoja. Lauseistasi laulu.
Elämästäsi tarina, joka on jo kerrottu.
Narut käsiin, jalkoihin. Pääsi ylle ristikko.
Ristikolle käsi pantu. Koulutettu tietenkin.
Käsi joka kättä ohjaa, myöskin kohta jalkaa nostaa.
Tahtosi ei ole omasi. Mielesi on sinulle kerrottu.

Ja kohta ei ole meillä
narun päässä enää ketään.
Ja kun on päätöksien aika,
kuka silloin ohjaa kättä?

Ja et enää tiedä mikä oli totta

Unessa kuulin lintujen laulun.
Kotona kuiskauksia huusin.
Vehreän niityn muistoihin laitoin.
Aamulla hiljaa muistooni herään.
Eikä tullut laulupuuta.
Huutoni hukkui kuiskaten.
Vehreä niittyni oli toinen.
Ja aamulla huomaan,
ei kaikki ollut unta.



Hieman Inception tyylistä maalailua...

Nimetön

Ei

Tätä en

ehkä koskaan olisi

voinut uskoa totena sanoa,

että

olisin onnellinen

rakkaani potkimisen kokemisesta.

Mahaan niin että tuntuu.

Mutta

vain yksi

saa sen tehdä.

Eikä tällä yhdellä yksilöllä

ole

edes nimeä

identiteettiä saati kasvoja.

On vain tieto olemassaolosta.



Siis ole rauhassa nimetön

      rauhassa kasvoton,

sillä nuo piirteet kyllä paljastuvat

      Kun on sen aika.

Sinulla on valta minuun

Se on pienestä kiinni...

voitto.

Jos edes joskus...

mutta ei kuitenkaan koskaan.

Mutta jos sinulla on valtaa...

ja sinullahan on.

Niin tekisitkö sen vai et?

Ota selvää...