Lokakuinen ilta autossa

Istun autossa.
Yksi nukkuu.
Toinen jäi äsken kyydistä.

Mies käskee kaiuttimista:
”Mene pois! ”
Tarkoittaa vissiin jotain muuta.

On lokakuu ja sen huomaa
tuulesta, vedestä
ja jos katsoo peiliin.

Avasin vihkon ja otin kynän
Se istui käteen ja alkoi pyöriä
pitkin ruutupaperia.

Siksi tämä teksti,
että oli lokakuu,
                       oli tuuli,
                                  oli vesi
ja minä autossa kynä kädessä.

Yksi nukkui
ja toinen oli lähempänä
palaamista.

Mies ei enää käske kaiuttimista vaan kertoo:
”Moni väsynyt luovutti, ne jatkoi jotka kesti.”
Me taidamme kuulua jälkimmäisiin.

*** Mies radiossa: Laulu- ja soitinyhtye CMX, solistinaan A.W. Yrjänä.***

Löydä itsesi

Oli mies.
Hän astui jalallaan
ja maa tärisi.

Oli henki.
Hän hengitti ilmaa
ja se sakeni.

Oli katse.
Se kohdistui taivaaseen
ja se repesi.

Oli kuulo.
Hän kuuli maailman
kuolonkorinan.

Hän oli jumalain kuva, ei Jumala
Molemman tahon kätyri.
Vastavoimien risteys.
Peilikuvasi.

Löydä itsesi

Oli mies.
Hän astui jalallaan
ja maa tärisi

Oli henki.
Hän hengitti ilmaa
ja se sakeni.

Oli katse.
Se kohdistui taivaaseen
ja se repesi.

Oli kuulo.
Hän kuuli maailman
kuolonkorinan

Hän oli Jumalan kuva, ei Jumala.

Molemman tahon kätyri.
Vastavoimien risteys.
Peilikuvasi.

Haudankaivaja (Löytyy musiikkisoittimesta)

Mies tummaan takkiinsa kätkeytyy

lehdet leijuu viimesellä matkallaan

lapio haudan paikkaan iskeytyy

tässä on pian portti manalaan

Hiljakseen mies jotain mutisee

Lehdet puiden alle lepoon käpertyy

tätä tehnyt on läpi näiden vuosien

nyt on aika matkan viimeisen

Elämän kevät viimein lopun saa.

Mies omaan maahan haudataan.

Lehdet seuraa miestä matkallaan,

kun pian katoaa puuvuoteeltaan

Vuoden jälkeen uudestaan,

kun paikalle ehkä palataan.

Suurta puuta katso tarkkaan

on yksi lehti aivan musta.

Alla paikka miehen hiljaisen,

tuon kaivurin tummapukuisen.

Pian ehkä muistat päivänkin,

kun hänet takki päällä haudattiin.

Talvimatkanpää

Täällä haavaa riittämiin
Aikaa
Tällä haavaa mies vuotaa
Lämpöä
Kiskoo ylleen vuotaa tummaa
Hirvestä
Tummaa kuin veri miehen
Rautaista
Verimiehen vihollinen
Sisällänsä
Nämä vuotavat haavat
Paljastavat
Verivihollinen miehen
Lähellä

Pienen

Mittamies

Sinulle kiikutetaan mittoja.
 Senttejä,
  millejä,
   Tuumia.

Muutat neliömetrejä
 neliösenteiksi
  ja kiire
   on kova.

  Nyt!
   Heti!
  Eilen jo piti!

"Annetaanko tämän olla
   täytenä mittana?"
 Kysyt
  mitta täynnä.

"Sinähän sen paremmin tiedät!"
  Ammattilainen...

Tässä keltainen lappu,
   olkaa hyvä.
Hymyilet epäaitoa hymyä,
 virnistät,
  ihan taksan mukaan.

    "Mitä?!"

Huutaa tuo markkinoiden ylijumala.

    "Maksu työstä?!"

Älä minulle huuda.
 Muutan
  vain mittoja
   toisiksi.

Mittamies.