Löydä itsesi

Oli mies.
Hän astui jalallaan
ja maa tärisi.

Oli henki.
Hän hengitti ilmaa
ja se sakeni.

Oli katse.
Se kohdistui taivaaseen
ja se repesi.

Oli kuulo.
Hän kuuli maailman
kuolonkorinan.

Hän oli jumalain kuva, ei Jumala
Molemman tahon kätyri.
Vastavoimien risteys.
Peilikuvasi.

Saranalliset VI

Järkeni asuu huoneen ulkopuolella.
Oven lukko on lukitsematta
Saranat salvattu tyhmyyden ruosteella.
Niihin syöpyy
Vain rakkaan viha.

Silloin ovi aukeaa.
Vieraat päästetään sisään.
He kertovat minun toimineen taas väärin
Minä uskon, mutta pelkään:
Ruoste alkaa jälleen palata.

Saranalliset V

Minussa on sarana.
Se kääntyy huomaamatta.

            Hiljaa

Paljastaa toisen puolen.
Erilaisen
.
Se vilahtaa.
On häivähdys.

Kääntyessään se kuitenkin
sotkee kaiken.

Katoaa niin
että sen kuvitellaan
olevan aina läsnä.

Öljyn puutteena
Värivirheenä
Puutteena valmistuksessa.

Saranalliset IV

Miksi tuossa karmissa
on yksinäiset saranat?

Niillä ei ole paria.
Ovea aukossa.

Nyt on liian helppo
kulkea aukkoa liian liki.

Piipahtaa tuolla puolen
hyvän ja pahan kynnyksen.

Ja joka kerta palatessa
tuo kova kynnys
kaataa minut alimpaan pisteeseen,
josta kompuroida ylös.

Miete II

Ole kuin aurinko,
silti vain pilkkusi huomataan.

Miete

Kun sydämemme
ovat nopeampia kuin järkemme,
tulee kultaisimmistakin teoista
ruosteisia nauloja arkkuumme.

Kuorenvartija

Tämän kuoren sisällä
pysyy lämpö.
Täällä malja ylitsevuotava
ei ole ainoa.
Täällä jokainen astia ja esine
vuotaa yli
vieraanvaraisuutta,
hyvää mieltä.
Tänne pääsevät vain hyvät henget
eivätkä ne täältä koskaan katoa,
vaikka lähtisivätkin pois.
Kiitos kuorenvartijan
jota ilman tämä paikka olisi
tyhjä kuori.

***Kiitos lomapaikan vieraanvaraiselle väelle!***

Media

Jos kajastaa ennen aikojaan
se ei ole aamu
    ei auringon loimo

         Pahuus palaa
     ja hyvyys palaa
Joku polttaa
        tupakan
        talon
Sormensa hehkuvassa kahvassa
Joku sytyttää
        valot
        takan
Itsensä protestiksi
Unohtaa kertoa mitä protestoi
Uutinen hukkuu
keinotekoisen auringonnousun alle

Me olemme runoa

Te kaksi olette runoa.
Toistenne loppusoinnut.
Minä soinnun kolmantena.
Täydentävänä jakeena.

Ilman meitä olisi vain:
Lauseita.
Sanoja.
Kirjaimia ja merkkejä.
Vailla tarkoitusta.

Mutta kyllä tähän runoon
jakeita mahtuu.

Kynässä riittää mustetta
ja arkeissa tyhjää tilaa.

Mihin tämä runo loppuu?
Meihin.
Meistä tulleisiin.
Tulleista alkaviin.
Pisteeseen.

Sydämelliset ja sydämettömät

Puussa, jossa kasvaa partaa,
roikkuu elämän puu.
Palana

Sen osat on hajautettu.
Sillä ei ole sydäntä,
vaikka sen sisällä
on monta sydäntä.
Niissä kaikissa on.

Sydämellinen nosti
Katsoi

Kuinka sydämellinen ruokki
Valvoi

Ja pian on aika lentää.
Ei jää sydäntä,
mutta parta jää
ja sydämetön.

Ne odottavat rauhassa.
Uusia sydämiä.