Gaia

Runotorstain puolella ollaan tummien vesien äärellä.
Tässä innoituksen lähde: Fish Magic. Wikimedia Commons
*********************************************
Ihmisen evoluutioherruuden näyttämö

Kun lehdet ovat pudonneet

Jäävät hanskat, huivit

pipot, tutit

syksy

Joku luovuttanut avaimensa

luottaen luonnon pysyvän ulkona

"Monet eivät nähneet.

Nähneet suurinta tuhoa.

Tuhoa hyökkäyksen takana.

Takana olivat vain kuolleet.

Kuolleet kylmään ja vaivaan."

Vai vaan luonnon valtaan?

Valtaan ennen sapiens sukua.

Kysyn

pipoista ja tuteista.

Jäähanskoista ja -huiveista.

Kun lehdet ovat vihdoin pudonneet

Olemmeko varmoja herruudestamme?

Kun virta vie matkustajansa.

Tuuli heilauttaa orjansa maailman reunan yli

ei ota kiinni

Aseita on enemmän kuin ihminen osaa keksiä.

Kaatuneiden avaimet oksilla.

hanskat puiden latvoissa

huivit uponneiden tukkien latvoissa.

Kalat pukeutuva kadonneisiin sormuksiin.

Tuntolaattoihin kuninkaiden. Narrien. Sotilaiden

Sahaprosessinhoitaja

Kello, tuo ihmiskunnan sortaja, ilmoitti ajan.
Minä nukahdin uudestaan ja näin unta myöhästymisestä
Joten heräsin ja päätin olla ajoissa.

Lähtiessäni tunsin niskavillojeni heiluvan.
Myös lehdet heiluivat puissa.
Ne yrittivät sormeilla ilmasta syksyä.

Avainta kääntämällä maailma valaistui paikallisesti.
Ja pimeni sitten kun poistuin paikalta.
Ei siellä vielä mitään ollutkaan mikä valoa tarvitsee.

Olin ehkä sukua puupuhaltajalle.
Olinhan puualan ammattilainen.
Sahaprosessinhoitaja.

Kuka tietää, jos tämä päivä päättyisi
puupuhaltimien tuotantoon?
Lehvistösinfonioiden esiinmarssiin.

******************************************************************************
http://runoruno.vuodatus.net/, 220.haaste
Tämän viikon innoittajana runontekoon on teksti:

"Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä."

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31
******************************************************************************