Viides vuodenaika

Istut lumessa ja kaipaat kesää.
Oravia puissa.
Et kuitenkaan tahtoisi kuuraa menettää.

Tahtoisit kuulla kimalaisen horsmassa.
Keltaisten lehtien kuulla leijuvan.
Jäisien kivien hiljentyvän.

Marjojen valaistuvan kuunvalossa.
Kasteen pienten asioiden päällä.
Kukkia lämpöisessä valossa.

Kelohonka muistuttaa sinua ajattomuudesta.
Pajunkissat mukavista päivistä.
Kaste orvokilla heijastelee maailmaa.

Kaiken takana hiipii viides vuodenaika
yht'aikainen.
Kaikki parhaat samassa paketissa.

Talvimatkanpää

Täällä haavaa riittämiin
Aikaa
Tällä haavaa mies vuotaa
Lämpöä
Kiskoo ylleen vuotaa tummaa
Hirvestä
Tummaa kuin veri miehen
Rautaista
Verimiehen vihollinen
Sisällänsä
Nämä vuotavat haavat
Paljastavat
Verivihollinen miehen
Lähellä

Pienen

Surumääre

Onko surulle mitta-asteikkoa?
Kaariminuutteja lähtöpisteestä.
Hehtolitroja ennen reunaa.
Eekkereitä ennen aitaa.

Voisimmeko olla liikkumatta?
puhkaista astia ennen putoamista.
raja-aidan tullessa kiivetä yli.

Emme.

Se on määrittelemätön
Ei vakio
Se on mittaamaton
Ei suure

Silti se on varmasti olemassa
      se on varmasti koettava

Jotta siitä voidaan päästä yli
        kiivetä korkin päälle
        seisoa vakaasti ja jatkaa matkaa

Sen me teemme.

CV

Olen sukeltanut
        veistänyt
        kirjoittanut

Sulkenut sulkimen usein

Ei se riitä!

Olen ajanut
        lakaissut
        kantanut

Leikannut levyjä halki

Eikö sekään riitä

että olen nauranut
              unelmoinut
              itkenyt

tullut vihdoin isäksi

Ei se koskaan riitä
muille kuin sinulle

Jolle olen tullut mieheksi
                       puolisoksi
                       rakastajaksi

Yhteisen lapsemme kasvattajaksi

Ja sinulle riitän.

Gregem mortis

Sanot maailman olevan kunnossa
vaikka linnut putoavat taivaalta.
            Lennosta.

Ja niin maailma sai uuden
biologisen määritelmän.

  -Laumassa kuolevat-

Maahan ilmestyy reikiä.
Jumalattomia.
Kuin luodin menneitä.

Jossain alkaa rantaloma
       liikkumatta
            kaupungissa
Omalla terassilla!?
Jossa puutarhan ruusut
       lilluvat vedessä
            punaisina.

Joko nyt on aika pelätä
luonnon tahtovan omansa

Ja sitä päivää
että pitää pelätä
biologisen määritelmän laajennusta.
Ihmiseen.

  -Laumassa kuolevat-

Loputon joukko viivoja

Näinä aikoina.
Jos silmäsi objektiivit.
Aivosi valoherkkä kenno.

Näillä suljinajoilla.
Lumisateesta
        valkoinen taulu
                 vailla yksityiskohtia.
Pimeydestä
        tähtien radat
                 universumin laidalle.
Arjesta
        loputon joukko
              viivoja.
                 Sinne.
                   Tänne

Eikä selvää kuvaa tallentuisi koskaan

Piste

Me olemme pisteessä.




Suunta on valitsematta.



Hyperkliininen väriavaruus

........vai hillitty bokeh

ja taiteellinen rakeisuus



Tapahtumahorisontti on vinossa. Aina.



Ykkösiä sataa, koska nollaa ei voi antaa,

.....................nollaa ei voi jakaa,

................eikä nollalla



Kateuden vihreä sävy ei ole puhdas.

Informaatiota puuttu histogrammista.



Tumma pää tukossa.

Vaalea pää hukassa.



Ehkä olisi parasta avata kansi ja antaa kaiken ylivalottua.

Allegro

Uuden ajan Udelnaja!

Ihmisrievut radalla.

Silmänräpäys on ikuisuus,

kun katsoo kuolemaa

silmistä silmään.

Kirkkaaseen!!!

Ja pilli viheltää raajat irti

Matkaohje

Katsokaa toistenne silmiin
syviin kuin pohjaton ves'
Rannaton, aavaton, luotsiton mieli.
Toistakaa kerran edes.

Tie on tehty jo kauan aikaa
askeleilla raivaatte sen.
Millejä, metrejä, jaardeja taival.
Paljonko matkaa? Minä tiedä en.

Apostolilta ohje matkaan
Askel askeleelta perille käy
Ota silmäsi käteen ja askeleet vakaa
Määränpää ei vielä näy.

Jos ennustamaan silmä olisi tehty,
niin näkisitte kirkkaasti loppunne
Surkea, ahdistava, kurja
tai vaikkapa onnellinen

Kuunnelkaa toistenne korvin
niin salatiede aueta vois
Uskonne, toivo, rakkautenne
Tästä viedä teidät jo pois...

Maailman viimeinen enneuni

Palava aava
       unestani hyökyy.
   Valuu lattialle.
             Polttaa jalkapohjat.

Tämä vesi ei sammu,
vaan tuli kastaa
minut kivun lapseksi
ja oma mielettömyytensä
                       on selkeä
            kuin meren selkä

Säät ennustavat
          itse tuhonsa
   minussa tuntuu
             pisarat sateista

Sade polttaa hiukseni
vaan silmät se säästää
      jotta tästä säästä
            voisin nauttia.
                  Yli ajan.
                  Yliajalla.

Kunnes kaikki sammuu.