Terveiset sisällöntuottajalta

Hei.

Nimeni on Esa Suomaa. Tämä sivusto sisältää pääosin itse kirjoitettua materiaalia.

Kaikista lainauksista ilmoitetaan erikseen.

Tekstien kopioiminen, käyttäminen tai lainaaminen ilman lupaa on tekijänoikeuslakien mukaan kielletty

Jos kuitenkin kiinnostuit jostain kirjoituksesta, niin ota rohkeasti yhteyttä tai kommentoi tekstiä niin pyrin vastaamaan mahdollisuuksien mukaan.

Kiitos.

In English click here.
(Rough transalation with Google Translator. All things can't be translated from language to other)

Hakija

Facebook

maanantai 14. helmikuuta 2011

Haudankaivaja (Löytyy musiikkisoittimesta)

Mies tummaan takkiinsa kätkeytyy

lehdet leijuu viimesellä matkallaan

lapio haudan paikkaan iskeytyy

tässä on pian portti manalaan

Hiljakseen mies jotain mutisee

Lehdet puiden alle lepoon käpertyy

tätä tehnyt on läpi näiden vuosien

nyt on aika matkan viimeisen


Elämän kevät viimein lopun saa.

Mies omaan maahan haudataan.

Lehdet seuraa miestä matkallaan,

kun pian katoaa puuvuoteeltaan


Vuoden jälkeen uudestaan,

kun paikalle ehkä palataan.

Suurta puuta katso tarkkaan

on yksi lehti aivan musta.

Alla paikka miehen hiljaisen,

tuon kaivurin tummapukuisen.

Pian ehkä muistat päivänkin,

kun hänet takki päällä haudattiin.

Silent angels (Löytyy http://www.mikseri.net/bfy)

At night when you sleep

I climb to edge of an star

And watch you down from there

Wishing you could be my friend

I send my angels by your side

To protect your gentle sleep

They will quide you to the light

If the darkness comes too deep


Friends are like stars

Can't see them forever

But you know they are

allways there

despite the rain

Can't here them but

They'll ease the pain


Untill time when my smile

reaches the moon so pale

I will wait you by my side

and then we choose our tale

believe that friends are like

silent angels by our side

that will lift us to sky

if our wings forget how to fly

lauantai 12. helmikuuta 2011

Etenemä

(Kirjoitettu aikana ennen lapsemme syntymää ja aikana jolloin kuolema oli läsnä lähipiirissämme. Jotkut lähtivät, jotkut jäivät vielä keskuuteemme. Sitten jotkut saapuivat. Koskaan ei voinut tietää kuka lähtee. Kuka jää. Kuka tulee. Ja silti piti itse jaksaa mennä eteenpäin...) 

En ole aikoihin
asetellut sanoja paperille
            Mieleen

Sosiaaliseen mediaan

Niinkuin näinä aikoina
Vaikeina
      Onnellisina
              Outoina

Jollain tasolla tiedän: Olemme murtumalinjassa.

Kuolema ja elämä
Kulkevat nyt niin lähellä toisiaan
kuin mahdollista

Epävarmuus on nyt varmaa

Tätä kaikkea
     - Ajattelua
            Kirjoitusta
          Elämää
               Kuolemaa -

tarvitaan, jotta tie veisi eteenpäin.

Lapsenmieli

Pienillä pojilla
Maailma rakentuu pienistä iloista
                                      asioista
                                     hetkistä
Pyöreistä muodoista
      Kirkkaista väreistä
              Häikivistä valoista

Ja meille aikuisille
kaikki on selvää
omassa päässämme

Ehkä totuus onkin kauniimpi
lapsen mielessä.

Saranalliset II

Näillä ovilla on erikoinen tapa
heilua joka suuntaan
Näiden ovien taakse voit kätkeä
sielusi peilit
Näillä ovilla voit salvata
maailman äänet
Nämä ovet voivat tukehduttaa
huutosi taakseen
Nämä ovet voivat sulkeutua
toistensa ympärille

Saranat limittäin.

Saranalliset I

Näissä ovissa
Toistensa kuvissa
Vastapareissa
Viisi saranaa
Puoli puolella

Niistä avautuvat tuho
                         tulevaisuus

Ja kun katsot tarkemmin
niin saranoiden päässä
kasvaa kynnet.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Viides vuodenaika

Istut lumessa ja kaipaat kesää.
Oravia puissa.
Et kuitenkaan tahtoisi kuuraa menettää.

Tahtoisit kuulla kimalaisen horsmassa.
Keltaisten lehtien kuulla leijuvan.
Jäisien kivien hiljentyvän.

Marjojen valaistuvan kuunvalossa.
Kasteen pienten asioiden päällä.
Kukkia lämpöisessä valossa.

Kelohonka muistuttaa sinua ajattomuudesta.
Pajunkissat mukavista päivistä.
Kaste orvokilla heijastelee maailmaa.

Kaiken takana hiipii viides vuodenaika
yht'aikainen.
Kaikki parhaat samassa paketissa.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Talvimatkanpää

Täällä haavaa riittämiin
Aikaa
Tällä haavaa mies vuotaa
Lämpöä
Kiskoo ylleen vuotaa tummaa
Hirvestä
Tummaa kuin veri miehen
Rautaista
Verimiehen vihollinen
Sisällänsä
Nämä vuotavat haavat
Paljastavat
Verivihollinen miehen
Lähellä

Pienen

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Surumääre

Onko surulle mitta-asteikkoa?
Kaariminuutteja lähtöpisteestä.
Hehtolitroja ennen reunaa.
Eekkereitä ennen aitaa.

Voisimmeko olla liikkumatta?
puhkaista astia ennen putoamista.
raja-aidan tullessa kiivetä yli.

Emme.

Se on määrittelemätön
Ei vakio
Se on mittaamaton
Ei suure

Silti se on varmasti olemassa
      se on varmasti koettava

Jotta siitä voidaan päästä yli
        kiivetä korkin päälle
        seisoa vakaasti ja jatkaa matkaa

Sen me teemme.

CV

Olen sukeltanut
        veistänyt
        kirjoittanut

Sulkenut sulkimen usein

Ei se riitä!

Olen ajanut
        lakaissut
        kantanut

Leikannut levyjä halki

Eikö sekään riitä

että olen nauranut
              unelmoinut
              itkenyt

tullut vihdoin isäksi

Ei se koskaan riitä
muille kuin sinulle

Jolle olen tullut mieheksi
                       puolisoksi
                       rakastajaksi

Yhteisen lapsemme kasvattajaksi

Ja sinulle riitän.