Cameo

This is a wonderworld of a wonderer.
I am a vagabond by the pond.
I'm a swimming duck in a stream of luck.
Now see as I swim to sea.
I'm free as a tree can be.
I'm the root below my foot.
I swing while the birds sing.
Come on to the cameo.
It's me who's on tv.

Rohkeus

Lähestyt mustaa vuorta
Sen piirteet sekoittuvat vielä metsään
Kuvittelet valoja
Sormia niskassasi
Hahmoja vierelläsi

Vai kuvitteletko?

Astut varovaisemmin seuraavat askeleet
Vuori saa silmät ja korvat
Varmasti se näkee ja kuulee
Sinut
Lähestyvän
Saaliin

Kyllä se minut varmasti syö

Silti sinun on mentävä
Kohdattava tuo vuori

Talo

Kaikki on tuolla sisällä
Ne on haettava
Pelastettava
Hoidettava

Valmismatka

I - Lähtöpäätös

Horjahdus
    Pärskähdys
          Pakokauhu
Lamauttava kylmyys
               Pelko
          Pimeys
Hengenveto


Rauha



II - Matka

Pimeydessä avaan silmäni.
Punaista hehkua horisontissa
jos se on horisontti.
Se ei kaareudu.

Olen yhä veneessä
se vain ei ole omani
En voi ohjata.
Virta vie.

Alan hahmottaa mitä lähestyn



III - Lähestymä

Keulakompassi antaa suuntaa
Istun naulittuna tuhtoon
Livun hiljaa vettä joka on jäässä
Ohi jo rantautuneiden laivojen
Veneiden, jollien.
Lauttojen.

Rantaudun ja näen kaiken.
Pelkään.



IV - Vieraspaikat

Kuoleman porteilta kaakkoon on vesi.
Ne kimaltavat korkeimmalla.
Veden ääressä on Tummin satama.
Numeroidut laiturit
Venepaikat koristeltu kirjaimin.

"26875 A" suuren laivan paikka.
Kyljessä kimaltaa sana jota en osaa tulkita
Toisen tunnistan: "387 F" Andrea Doria
Etäällä tummat koneet työssä.
Siellä numerot ja kirjaimet
Symbolit ja riimut
Vaihdettu muihin

Minä olen paikalla 78•45^67
Tänne osoittaa kyltti
jossa lukee kaikin tavoin ja kielin
"Vieraspaikat"



V - Kohteesta

Ei portaita
Kiinnitysköysiä
Pollareita

Synkät muurit ylitsepääsemättömät

Ei kalmolaan
Viisumia matkassa
Pääsyä

Veneeni kääntyy ja palaa takaisin

Ei minnekkään
Pimeään horisonttiin
Pelkään



VI - Kotiinpaluu

Juuri kun saavutan rajan
näön ja näkemättömyyden
välähtää kirkkain valo

Huudan kauhusta
Pelkään lisää

Valo sammuu ja pimeys tulee
mutta siinä on sinisiä välähdyksiä
Iskevää kipua rinnassa

Kuulen äänen
Helpottuneen huokauksen
Ja käskyn lopettaa
Defibrillaatio

Lintu ja erämaa

Erämaassa lentää lintu
siivistänsä vajaa
Sulat ovat kohta loppu
ei löydy pelastajaa
Hampaat ovat sillä suussa
harvemmaksi käynyt
Ei niillä enää pysty
Ei jälki enää näy nyt.

Ajansurma, kaiken loppu.
Erämaan ja linnun liitto.
Rakoilee reuna tuolla täällä.
Kimaltaa tuonpuolen airut.

Erämaan ylittäjä liikkuu
liian hitaasti
Vain nopeutta nopeampi
pääsee yli varmasti
Aikalinnun hengenkivi
erämaiden laidalla
Siihen lyöty salat julki,
se löydy ei vaivalla

vain usko riittää mielen liitoon
yli nopeuksien vakion.
Vain mieli yksin liitää yli liiton.
Erämaan, linnun ja näkijän

Haavat

Käsissäni ovat nämä haavat.
Ne ovat olleet siinä kauan.
Kellastuneet, mädäntyneet,
visvansa valuttaneet.

Lahoamme kilpaa
Katoamme hiljaa

Sinä varistit lehtesi alas jalkoihini
Minä vaihdoin vasta talvivärit hiuksiinii.
Mutta runkoni lahoaa.
Oksani vapisevat.

Haavat katoavat käsistäni lopulta.
Tunnen itseni suureksi haavaksi.

Odotan vain elämänmetsuria joka katkaisee juureni.

Mieleenkirjoittaja

Miten pelkäänkään sanoja
kirjottamista
oikeastaan jopa paperia
ja tietokoneen ruutua näppäimistön takana

Jos asettelen kirjaimia peräkkäin
                    niistä saattaa muotoutua jotain järkevää

Jos kirjoitan oikein ja mielenkiintoisesti
kaikkien tai ainakin suuren osan mieleen

Saatan saada jälkeni mieleen.
Kirjoittamalla leipään tarvittavia hyödykkeitä

Jos kirjoitan väärin ja mielettömästi
kuitenkin saaden jäädä jonkun mieleen.

Saatan saada sanalysaattorit silmilleni
sananvalvojien tuomion korvilleni

Jos en tee mitään näille symboleille
                    niistä saattaa muodostua jotain järkevää

Miten pelkäänkään sanoa
kirjoitusta
oikeaa paperia
ja tietokoneen ruudun ja näppäimistön takana

vapiseva symbaali symboliensa edessä.
 

Ei nähty

Se alkoi rapinalla, joka kiersi taloa.
Havahduimme siihen molemmat. Ei valoa.
Piti avata pimeään verhot. Näköesteet.
Jotta olisi nähnyt rapinan lähteen.

Verhot aukesivat ryminällä lattialle.
Ei ihan normaalisti aueten rullalle.
Sinä kiljaisit. Koko suuresta sydämestäsi.
Minä taisin puraista palan sydämestäni.

Rapina vaimeni.
Sitten jysähti.
Koko talo tärähti.
Jalkamme samassa ulos lähti.

Minulla kädessä viikate. 
Sinulla minun käteni.
Ulos tullessamme
näimme...

...peltoaukean. 

Sen keskellä talo oli. 
Isoäitini äidin se joskus oli.
Tyhjillään ollut. Hylätty.
Joskus bändikämppänä käytetty.

Ei ollut ketään. 

Ei mitään koko katseen matkalla.
Niiden peltojen yli näki vaivatta.
Siihen aikaan vilja oli niitetty.
Ihmiset nukkumassa. Peitelty.

Autolla pois. Kodista kotiin.
Ei ketään kotona. Niinpä niin.
Valot päälle. Sitten valot pois.
Ei tämä hullummaksi mennä vois.

Jokin jota emme nähneet valot sulki
Koira oli pihalla irroittamatta irti.
Seuranamme oli vain aatteet.
Se jahtasi jotain mitä emme nähneet.

Verenpaine uhkasi räjäyttää suonet.
Jokainen rasahdus väänsi mutkalle suolet.
Pelko oli sakea ja syvä
Se meni päähän eikä ollut hyvä.

Aamun tullen emme nähneet mitään
Talo oli hiljaa. Ei siellä ollut ketään.
Mikkejä sisään, nauhuri tuoliin.
Olin varma! Tuonpuoleisen kuulin.

Nauhuri ei ollut.


*** Tosi tarina. Ei ehkä parasta antia, mutta jotakin edes. :) ***

Rauha

Olen tullut Rauhasta,
en suoraan, mutta polvien takaa.

Rauha on maassa.
Maa on rauhassa.

Rauha on minulle kurin ylin käsite.

***Lyhyesti... Ei taida aueta kuin minulle itselleni täydellisessti.***

Narrit ja kuninkaat

näyttämöllä nauratettavien ilakointia
    paljastava sekunteja on vielä jäljellä
kadotetun kuninkaan katsotaan eteenpäin poistuu
    lakea totuus pallojen viereen
Várelgé kiikkuu,
giljotiinin terän liikkuessa Turhamaisuuden narri...

kun ei ole ketään kelle kirjoittaa
todenmukaisesti perille
    armahdustuomio pallojen vieriessä vallihautaan orpolassa; valmis, täysi onnistunut esitys

uhkaus koomikko !


***Tämä runo on tuotettu www.runokone.com sivuston kautta. Kokeilu se on tämäkin. ***

Sahaprosessinhoitaja

Kello, tuo ihmiskunnan sortaja, ilmoitti ajan.
Minä nukahdin uudestaan ja näin unta myöhästymisestä
Joten heräsin ja päätin olla ajoissa.

Lähtiessäni tunsin niskavillojeni heiluvan.
Myös lehdet heiluivat puissa.
Ne yrittivät sormeilla ilmasta syksyä.

Avainta kääntämällä maailma valaistui paikallisesti.
Ja pimeni sitten kun poistuin paikalta.
Ei siellä vielä mitään ollutkaan mikä valoa tarvitsee.

Olin ehkä sukua puupuhaltajalle.
Olinhan puualan ammattilainen.
Sahaprosessinhoitaja.

Kuka tietää, jos tämä päivä päättyisi
puupuhaltimien tuotantoon?
Lehvistösinfonioiden esiinmarssiin.

******************************************************************************
http://runoruno.vuodatus.net/, 220.haaste
Tämän viikon innoittajana runontekoon on teksti:

"Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä."

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31
******************************************************************************