Elämänkaari

Lapsena minulle huudettiin
joka päivä
"Tule ottamaan välipalaa!"

Nuorena tuntui, että
välistä lähtee,
välistä palaa,

Teininä itsensä kokeminen
ihmisenä ja eläimenä
tuntui että väli palaa

Nyt "aikuisena" on tyyni
joskus hulluttelee
ja pojaksi välillä palaa

Luulen että tulevaisuudessa
nuoruuden huuma ja kaipuu
Korvien väli palaa

Hiljaisuuden julistaja

Vaikeneminen on metalli
                    himotuin

Ihmiset koristavat itsensä
        hiljaisuudella

Huutavat kilpaa kellä on eniten
kuka on verhoilluin

Minä olen itse metalli
Mohsin asteikolla 2.5
Minä uskallan puhua
en omistaa.

Herra 47

Huutakaa te vain
metallinne muuttuu minuksi
heti kun avaatte suunne

Säkki

Ihminen kantaa nahkaa;
suljettua säkkiä.
Siellä luita,
siemeniä,
elämän viljaa.

Ihminen kylvää siementä;
peltoon säkissä.
Siellä alusta,
lannoite,
kuoriutumaton muna.

Säkissä on säkki ja sen sisässä kohta säkki.
Kylväjä tai peltomaa.

Anhedonia

"Tahdoit lisää
          ja sinä tahdoit kaiken."

Valon säkkiin pohjattomaan.
Rakentaa patosi ajan virtaan.
Mielet kytkeä kiinni omaasi.
Universumin laidat aidoittaa.

Materianisti.
Kuljet levottomana virtana.
Olet meri, joka ei koskaan täyty rantahiekkaan.
Et koskaan taivaankanteen asti.
Painut itse pohjaa kohti.

Tunteet kahlittuina tahdoit lisää
Melankoliaa, maniaa.
Onnen huumaa ja ihmisen kyyneleet
Kaikki suuruutesi alle.

Utopian alle dystopia.
Tahdoit kaiken ristiriidan.
Vastavoimat samaan pussiin.
Antimaterian materian päälle.

     "Kunnes jäljellä enää ollut mitään.
            Sitten vihdoin kaikki päättyy"

Mentanisti.
Olet itse tämän ajan aine.
Olet valo, joka loistaa itseensä sisään.
Palaa lähteen suojan huomaan.
Sammuttaen itsensä.


          

Nessun Dorma

En ole nukkunut koskaan.
      Hukkunut tiedottomuuteen.

Olen aina vain herännyt uneen,
      jossa te kaikki muutkin olette.

Ette tekään ole koskaan nukahtaneet.
      Ne jotka ovat ollaan vielä herättävä.

Ja sitten:
      Kukaan ei nuku.

Arinalle

Viha väkevä ukkosen.
Tuleniskijäin taivaisen.
Kaatoi puut, kaivoi maat.
Vaan eipä saunaa kaatanut.

Siispä hae halon pirste.
Voimannäyte ukkoselta.
Nakkaseppa arinalle.
Teeppä tulet väkevät.

Elttaa tupa maagiseksi
Kutsu poika Autereinen.
Löylynheiton mestari.
Saunan hengen pikkupoika.

Autere tuon äitimuori.
Lianpesijä iänkuinen.
Hepä sinut terveeks laittaa.
Liat vihmoo lattialle.

Hän tulee pian

Elämän kehässä
olet kestänyt enemmän
kehäminuuutteja, kuin kukaan
olisi uskonut.

Vastamäet iskeytyivät
kuin palokaaret kasvoihisi.
Varjosi vilkkuu mustana.
Naamaasi polttaa

Olisitko uskonut?
Myötämäessä usein huomasit
jarrujen puuttuvan tyystin.
Tasaista jälleen.

Olisitteko uskoneet
hänen kestävän vielä
sen yhden iskun?
Sen viimeisen.

Vai olisiko
aika toisenlaiselle uskolle?
Häneen jota kaikki
me pelkäämme.

Hän tulee pian.

Kukkakepit

Sinä olet siemen.
Kasvat kun sinua kastellaan.
Ravitaan ja rakastetaan.

Tahdon ja tahdomme
nähdä sinut pienen suurena.
Lopputuloksen kasvun työstä.

Joskus sitä sataa,
paistaa lempein aurinko.
Pilvet eivät käy.

Jos tahdot vain
voit kasvaa ylös maasta.
Tutkia pilvenä maata.

Mutta älä vielä.
Vartesi on vielä heikko, tuuli kovaa.
Me olemme tuki. Vartesi nojaa.

Kierry meihin kiinni.
Kun me lahoamme, menemme.
Et enää kaadu.

Iltaan pimenevä

Talvettaja, syksyttäjä,
kaamostaja, pimentäjä.
Tule luo. Tee mitä täytyykin.

Ja minä täytynkin talvesta.
Tulvin yli syksystä.
Kaamoksessa kompuroin.
Pimenen ennen iltaa.

Kurittajatar, kertojatar,
legendariitta, turmiotar
Mene minuun. Tule sisään.

Kuritun kieroksi kammeksi.
Kerron itseni kaikille.
Tarinani legendaksi ennen kuolemaa.
Turmiopäivänä kaadun.

Ja juuri valon tuntumassa
on kylmän ihon tuntu maassa.
Kuollut, kostea ja soluistansa karhea.
Olen yhtä luonnon kansaa.

Loppumattomat

Kirjoitan ja kirjoitan sanoja
vailla päämäärää sinun mielessäsi.

Luet ja luet näitä merkintöjä
vailla selvää kuvaa maisemasta.

Minä näen. Sinä näet.
Emme kuitenkaan käy yhtä matkaa

Jokainen sana. Kaikki pisteet.
Kertovat oman tarinansa.

Jokaiselle meille oman tarinansa.
Näin eivät meiltä tarinat lopu.

Jokaisesta merkinnästä tulee
5 miljardia tarinaa.

Talven merkit

Minä näytän sinulle talven merkit.
Pakkasloitsut.
Riitteen riimut.

Tule kuuran kehtoon, maan syliin.
Hallanvaaraan.
Leudonpoistoon.

Syksynsurma, kesän kuoppaus.
Kylmän nousu.
Lämmön lasku.

Tee enkelit maahan, lyhdyt tielle.
Onttojäihin tuikut.
Pimeyteen valoa.

Tapahtumatorstai

Tähän torstaihin mahtui taas paljon.

Maisema oli usvan peitossa.
Kun laskeuduimme tiet olivat jäässä.

Auringonlasku
muuttui punaisesta kultaan.
Miltei niin kävi myös
ketun turkille.

Se jolkotteli tien yli
yhä punaisena
Se katsoi taakseen.
Me nousimme usvaan.

Pehmeään.
Lämpöiseen.

Takaisin pesään.

Cameo

This is a wonderworld of a wonderer.
I am a vagabond by the pond.
I'm a swimming duck in a stream of luck.
Now see as I swim to sea.
I'm free as a tree can be.
I'm the root below my foot.
I swing while the birds sing.
Come on to the cameo.
It's me who's on tv.

Rohkeus

Lähestyt mustaa vuorta
Sen piirteet sekoittuvat vielä metsään
Kuvittelet valoja
Sormia niskassasi
Hahmoja vierelläsi

Vai kuvitteletko?

Astut varovaisemmin seuraavat askeleet
Vuori saa silmät ja korvat
Varmasti se näkee ja kuulee
Sinut
Lähestyvän
Saaliin

Kyllä se minut varmasti syö

Silti sinun on mentävä
Kohdattava tuo vuori

Talo

Kaikki on tuolla sisällä
Ne on haettava
Pelastettava
Hoidettava

Valmismatka

I - Lähtöpäätös

Horjahdus
    Pärskähdys
          Pakokauhu
Lamauttava kylmyys
               Pelko
          Pimeys
Hengenveto


Rauha



II - Matka

Pimeydessä avaan silmäni.
Punaista hehkua horisontissa
jos se on horisontti.
Se ei kaareudu.

Olen yhä veneessä
se vain ei ole omani
En voi ohjata.
Virta vie.

Alan hahmottaa mitä lähestyn



III - Lähestymä

Keulakompassi antaa suuntaa
Istun naulittuna tuhtoon
Livun hiljaa vettä joka on jäässä
Ohi jo rantautuneiden laivojen
Veneiden, jollien.
Lauttojen.

Rantaudun ja näen kaiken.
Pelkään.



IV - Vieraspaikat

Kuoleman porteilta kaakkoon on vesi.
Ne kimaltavat korkeimmalla.
Veden ääressä on Tummin satama.
Numeroidut laiturit
Venepaikat koristeltu kirjaimin.

"26875 A" suuren laivan paikka.
Kyljessä kimaltaa sana jota en osaa tulkita
Toisen tunnistan: "387 F" Andrea Doria
Etäällä tummat koneet työssä.
Siellä numerot ja kirjaimet
Symbolit ja riimut
Vaihdettu muihin

Minä olen paikalla 78•45^67
Tänne osoittaa kyltti
jossa lukee kaikin tavoin ja kielin
"Vieraspaikat"



V - Kohteesta

Ei portaita
Kiinnitysköysiä
Pollareita

Synkät muurit ylitsepääsemättömät

Ei kalmolaan
Viisumia matkassa
Pääsyä

Veneeni kääntyy ja palaa takaisin

Ei minnekkään
Pimeään horisonttiin
Pelkään



VI - Kotiinpaluu

Juuri kun saavutan rajan
näön ja näkemättömyyden
välähtää kirkkain valo

Huudan kauhusta
Pelkään lisää

Valo sammuu ja pimeys tulee
mutta siinä on sinisiä välähdyksiä
Iskevää kipua rinnassa

Kuulen äänen
Helpottuneen huokauksen
Ja käskyn lopettaa
Defibrillaatio

Lintu ja erämaa

Erämaassa lentää lintu
siivistänsä vajaa
Sulat ovat kohta loppu
ei löydy pelastajaa
Hampaat ovat sillä suussa
harvemmaksi käynyt
Ei niillä enää pysty
Ei jälki enää näy nyt.

Ajansurma, kaiken loppu.
Erämaan ja linnun liitto.
Rakoilee reuna tuolla täällä.
Kimaltaa tuonpuolen airut.

Erämaan ylittäjä liikkuu
liian hitaasti
Vain nopeutta nopeampi
pääsee yli varmasti
Aikalinnun hengenkivi
erämaiden laidalla
Siihen lyöty salat julki,
se löydy ei vaivalla

vain usko riittää mielen liitoon
yli nopeuksien vakion.
Vain mieli yksin liitää yli liiton.
Erämaan, linnun ja näkijän

Haavat

Käsissäni ovat nämä haavat.
Ne ovat olleet siinä kauan.
Kellastuneet, mädäntyneet,
visvansa valuttaneet.

Lahoamme kilpaa
Katoamme hiljaa

Sinä varistit lehtesi alas jalkoihini
Minä vaihdoin vasta talvivärit hiuksiinii.
Mutta runkoni lahoaa.
Oksani vapisevat.

Haavat katoavat käsistäni lopulta.
Tunnen itseni suureksi haavaksi.

Odotan vain elämänmetsuria joka katkaisee juureni.

Mieleenkirjoittaja

Miten pelkäänkään sanoja
kirjottamista
oikeastaan jopa paperia
ja tietokoneen ruutua näppäimistön takana

Jos asettelen kirjaimia peräkkäin
                    niistä saattaa muotoutua jotain järkevää

Jos kirjoitan oikein ja mielenkiintoisesti
kaikkien tai ainakin suuren osan mieleen

Saatan saada jälkeni mieleen.
Kirjoittamalla leipään tarvittavia hyödykkeitä

Jos kirjoitan väärin ja mielettömästi
kuitenkin saaden jäädä jonkun mieleen.

Saatan saada sanalysaattorit silmilleni
sananvalvojien tuomion korvilleni

Jos en tee mitään näille symboleille
                    niistä saattaa muodostua jotain järkevää

Miten pelkäänkään sanoa
kirjoitusta
oikeaa paperia
ja tietokoneen ruudun ja näppäimistön takana

vapiseva symbaali symboliensa edessä.
 

Ei nähty

Se alkoi rapinalla, joka kiersi taloa.
Havahduimme siihen molemmat. Ei valoa.
Piti avata pimeään verhot. Näköesteet.
Jotta olisi nähnyt rapinan lähteen.

Verhot aukesivat ryminällä lattialle.
Ei ihan normaalisti aueten rullalle.
Sinä kiljaisit. Koko suuresta sydämestäsi.
Minä taisin puraista palan sydämestäni.

Rapina vaimeni.
Sitten jysähti.
Koko talo tärähti.
Jalkamme samassa ulos lähti.

Minulla kädessä viikate. 
Sinulla minun käteni.
Ulos tullessamme
näimme...

...peltoaukean. 

Sen keskellä talo oli. 
Isoäitini äidin se joskus oli.
Tyhjillään ollut. Hylätty.
Joskus bändikämppänä käytetty.

Ei ollut ketään. 

Ei mitään koko katseen matkalla.
Niiden peltojen yli näki vaivatta.
Siihen aikaan vilja oli niitetty.
Ihmiset nukkumassa. Peitelty.

Autolla pois. Kodista kotiin.
Ei ketään kotona. Niinpä niin.
Valot päälle. Sitten valot pois.
Ei tämä hullummaksi mennä vois.

Jokin jota emme nähneet valot sulki
Koira oli pihalla irroittamatta irti.
Seuranamme oli vain aatteet.
Se jahtasi jotain mitä emme nähneet.

Verenpaine uhkasi räjäyttää suonet.
Jokainen rasahdus väänsi mutkalle suolet.
Pelko oli sakea ja syvä
Se meni päähän eikä ollut hyvä.

Aamun tullen emme nähneet mitään
Talo oli hiljaa. Ei siellä ollut ketään.
Mikkejä sisään, nauhuri tuoliin.
Olin varma! Tuonpuoleisen kuulin.

Nauhuri ei ollut.


*** Tosi tarina. Ei ehkä parasta antia, mutta jotakin edes. :) ***

Rauha

Olen tullut Rauhasta,
en suoraan, mutta polvien takaa.

Rauha on maassa.
Maa on rauhassa.

Rauha on minulle kurin ylin käsite.

***Lyhyesti... Ei taida aueta kuin minulle itselleni täydellisessti.***

Narrit ja kuninkaat

näyttämöllä nauratettavien ilakointia
    paljastava sekunteja on vielä jäljellä
kadotetun kuninkaan katsotaan eteenpäin poistuu
    lakea totuus pallojen viereen
Várelgé kiikkuu,
giljotiinin terän liikkuessa Turhamaisuuden narri...

kun ei ole ketään kelle kirjoittaa
todenmukaisesti perille
    armahdustuomio pallojen vieriessä vallihautaan orpolassa; valmis, täysi onnistunut esitys

uhkaus koomikko !


***Tämä runo on tuotettu www.runokone.com sivuston kautta. Kokeilu se on tämäkin. ***

Sahaprosessinhoitaja

Kello, tuo ihmiskunnan sortaja, ilmoitti ajan.
Minä nukahdin uudestaan ja näin unta myöhästymisestä
Joten heräsin ja päätin olla ajoissa.

Lähtiessäni tunsin niskavillojeni heiluvan.
Myös lehdet heiluivat puissa.
Ne yrittivät sormeilla ilmasta syksyä.

Avainta kääntämällä maailma valaistui paikallisesti.
Ja pimeni sitten kun poistuin paikalta.
Ei siellä vielä mitään ollutkaan mikä valoa tarvitsee.

Olin ehkä sukua puupuhaltajalle.
Olinhan puualan ammattilainen.
Sahaprosessinhoitaja.

Kuka tietää, jos tämä päivä päättyisi
puupuhaltimien tuotantoon?
Lehvistösinfonioiden esiinmarssiin.

******************************************************************************
http://runoruno.vuodatus.net/, 220.haaste
Tämän viikon innoittajana runontekoon on teksti:

"Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä."

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31
******************************************************************************

Lokakuinen ilta autossa

Istun autossa.
Yksi nukkuu.
Toinen jäi äsken kyydistä.

Mies käskee kaiuttimista:
”Mene pois! ”
Tarkoittaa vissiin jotain muuta.

On lokakuu ja sen huomaa
tuulesta, vedestä
ja jos katsoo peiliin.

Avasin vihkon ja otin kynän
Se istui käteen ja alkoi pyöriä
pitkin ruutupaperia.

Siksi tämä teksti,
että oli lokakuu,
                       oli tuuli,
                                  oli vesi
ja minä autossa kynä kädessä.

Yksi nukkui
ja toinen oli lähempänä
palaamista.

Mies ei enää käske kaiuttimista vaan kertoo:
”Moni väsynyt luovutti, ne jatkoi jotka kesti.”
Me taidamme kuulua jälkimmäisiin.

*** Mies radiossa: Laulu- ja soitinyhtye CMX, solistinaan A.W. Yrjänä.***

Saranalliset VII

Fotonit kolkuttavat ovellesi. Oikealle ja vasemmalle.

Ne kutsuvat sinut leikkiin

väreillä ja varjoilla.

Lämmöllä ja valolla.

Avaat raskaat porttisi.

Yön kosteudesta ruostuneet.

Saranat vinkuvat ääneti

pääsi sisällä.

SkrieeEEkkKKiiihhh.....

Ovien takaa paljastuvat

valoherkät retinat.

Kruunusi on irronnut suusta.

Sauvasi palaa valosta.

Aksonit ovat myelinisoituneet

ja impulssit kulkevat valoa nopeammin.

Suljet ovet saranat kirkuen

ja pimeys:

       Se saa jälleen tulla.

Spektri

Hile heijastaa säteilemäsi valon spektrinä.

Luota minuun, minä poistun sinun luota.

Spektrin kaikissa väreissä säteilevä valosi
on liian kaunista ollakseen turvallista.

Pakkohan sen on jotain aiheuttaa.

Jos ei muuta, niin elämää.
Se on taudeista tappavin.

*********************************************************************************

Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
        katse.

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)

Oheinen Pertti Niemisen runo on tämänkertaisen haasteen innoittajana. Millaisen runon Niemisen tekstin inspiroimana kirjoitat, millaisen runovastauksen antaisit?

Väärässä

Siinä sinä olet ja luet
tätä tekstiä.
Se on minun kirjoittamaani.
                     Sinä sitä luet.

Yrität lukea minua.
 Lukea itseäsi siinä samalla.

Toivot minun tietävän sinusta jotain.
Toivot tietäväsi minusta jotain.

Emme me tiedä mitään.
Ei meistä tiedetä mitään.

Minussa elää kirjoittamisen halu.
Sinussa lukemisen.
Välillä ne käyvät matkoilla. Ilmeisesti yhdessä,
emmekä silloin lue tai kirjoita.

En vastaa kysymyksiin,
etkä sinä kysy.

Sinä tiedät vastaukset,
siinä missä minäkin

Mutta olet väärässä kunnes toisin todistetaan.

Se ei tule

Mä lähden kuin lehti
syyspuusta marrasmaalle.
Irtoan yht'äkkiä.
          Leijun hitaasti,
                    mutta varmasti

Mä lehden luin. Heti
sysimustat maailmanmarkkinat
irroittivat järkeni.
           Lama hivuttautuu
                    mutta varmasti

silloin se ei saavuta.
Se ei tule jos:

Mä lähden kuin lehti,
heti kun mä lehden luin.

Uuden julkaisun ensimmäinen sivu on käännetty auki

Kun tuuli kutittelee ilman vatsanpohjaa
se nauraa ja minua selästä ohjaa.

Uusiin tekoihin, uusiin tuuliin.
Jo muotoutui uusi sivusto.
          Uusi.
               Tosi "cooli".

Siellä katsotaan läpi linssin.
Jo voit heittää rautakangen ja vinssin
Ei tarvitse lukea ja vaivata mieltä
voit vain katsoa kuvia täältä ja sieltä.

Rinnakkaisnimi sivustolle vanhalle
molemmat on soita, tämä omistettu kuvalle.

Saa sitä käydä katsomassa kai
ja joku muukin kuin Kaj tai Kai.

Linkki sinne oikealle ja alas.
Toivottavasti tulette myös tänne takas.

:)

Savukkeet

Runotorstain kesähaaste

Ensimmäinen kirja, joka käteen osui appivanhempien mökilllä kirjahyllystä.

Kiskon mökiltä kaivettu Venäläisen kirjailijan Ilja Kašafutdinovin Punainen susi teoksesta sivulta 20 otettu lause nro. 20.

20 siksi, että ensimmäisen lomamatkamme ensimmäinen majoituspaikka oli eräällä camping alueella mökki nro 20. Lainattu lause viimeisenä.

Kuumassa auringonkilossa seisoi  mies

Hän painoi enemmän kuin neuvolassa punnitaan

Hän oli tehnyt töitä ja hikoillut kuin sika

Kieltokyltit irvailivat hänelle päin rosoista naama

Ne leikkivät ajatuksella, jossa hänet on alistettu

Hän ei ollut siihen valmis. Ei tyytyväinen.

Ei ollut:              taukoja

                                                          vettä

ruokaa

                                                          unta

Mutta oli jotain, joka pitää täällä kiinni

Hän siirtyi syrjemmälle ja otti esiin savukkeet.

Sataa

Sataa...
        ...sataa

Kohta sataa kahtasataa.

Laulan.
       Sataa.
Ajan.
       Sataa.
Käytän.
       SATAa

Sataa kahta.
Vettä ja räntää.
Satasen alueella

Kahdeksankympin alueella
sataa vaiko ei?
Otanko riskin?

Ensimmäinen

Toinen on ensimmäinen häviäjä
Ikuinen kakkonen.
Ikuisesti ensimmäinen.

Tekeekö siis mieli voittaa?
Vaiko hävitä?

Olet aina ensimmäinen, jos et tule ensimmäisten jälkeen.

Tyritys

Olen yrittänyt.
Onnistunut ja epäonnistunut.
Se on yritys.

Ei se y-tunnusta vaadi.
Ei tiliä alveille ja muille.
Se on yritys.

Olen yrittänyt epäonnistua.
Onnistunut ja epäonnistunut.
Onko se tyritys?

Vai vaatiiko se leikkauksen,
jossa tyrä asennetaan
Ei. Se on tyritty yritys.

Tyritys.

Valoon

Havahduin ääneen. En nähnyt mitään.
Valo lisääntyi hiljalleen. Olinko kuollut?

En tuntenut kipua. En mitään.
Valo oli jo kirkas valkeudestaan.

Silmiini olisi sattunut jos olisin tuntenut.
                  
                      Mitään.
                      Ketään.
Pelkkää valkoista. Tutulla tavalla outo.
Ääni. Kaiku. Valo. Maku. Haju. Tunne.
                      Kulmassa.
                      Hahmoja.
                       Utuisia.
                       Sisällä.
                       Päässä.
                   
Ja sitten yhtäkkiä todellisuus iskee otsaan.
Kun vaimo avaa tiskikaapin oven.

Se osuu. Otsaan ja ohimoon. Vahingossa ehkä.
Havahdun. Olen nukahtanut tiskatessa.

Nojannut kaappiin. Vetäytynyt koomassa taakse.
Käteni ovat tiskanneet itsensä. Astiat eivät.

On krapula. Särkylääkkeet veivät kivun.
Hetkeksi. Nyt päätä särki. Ovella.

Särki ei ui pois.
Enkä minä voi uida.

Tiskialtaasta alas.
Viemärin vapauteen.

Pimeyteen.
Sinne minä kuuluisin.

Tämä ei ole kuolema vaan henkilököhtainen helvetti.

*** Tämä ei kerro minusta. ***

Elämäsi diili!

Tällä kupongilla alennusta -30% omasta elämästäsi!

Maksuaikaa jopa 600 000 vuotta! Luoton myöntää Lusifer Incorporated Ltd.
Luoton todellinen vuosikorko 2664 % (Sisältää piinaa, kidutusta, sairauksia ja raippaa)
Maksamattomasta sielusta veloitamme sukulaistesi sielut
Minimiveloitus järki ja sen rippeet.

Sopimus on sitova molemmin puolin.
Jos Lusifer Incorporated Ltd. ei pysty toimittamaan lainaehtojen mukaisia palveluita
on heidän velvollisuutensa palauttaa velallisen elämä korkojen kera.
Ei koske force majeure tilanteita kuten esim. helvetin jäätyminen, Saatanan nostaminen pyhimykseksi, Kristuksen maanpäälle tuleminen, seurakunnan ylösnosto.

Tämä kuponki toimii allekrjoitusta vastaan.

Universumissa  galaktista aikaa:

_____________________________________________________
Nimenselvennös ja allekirjoitus




* laskukaava on lainattu sivulta http://fi.wikibooks.org/wiki/Fysiikan_oppikirja/Suppea_suhteellisuusteoria *
** Ja sanottakoon nyt julkisesti että minua Wi7u7744!!1!!11! nämä huijauspostit ja kaikki mahdollinen...**

Puppulauseita

Arkipäivän löytö viivaa missä tahansa ihmiskunnan.
Vahvisti kasvissyöjä, kasvattaa asennettuja sosialisteja.
Hylätty ääni horjuu
            noin toisen sivuuttaa.

Miksi suola juoni polttaa?
Innostus ulottuu vastaan ​​leikkausta.
Varastossa älykkyys kumartaa
           ulkopuolella vaihtoehto.

Juorujen väri on muotoiltu hermoiksi
Luuranko laskeutuu roskan päälle
Makuuhuone painaa hyväksyttävää rataa ihottuman vieressä.
            Filosofiaa ympäröi inhimillinen paranoia.

Nämä lauseet on generoitu suomeksi täältä:
Google translate (http://watchout4snakes.com/CreativityTools/RandomSentence/RandomSentence.aspx)

Kelohonka

Olen pystymetsän kelohonka.
Juuret alta katkenneet.

Lajitoverit.
       Yksilöt.
              Erilaiset.

Yritän nesteitä sisääni imeä,
mutta kuihdun kuihtumistani.

Seison silti kovana.
Vierestä kaatunut virkeämpiä.

Minä vain seison.
En enää muista kuinka kaadutaan.
Olenko koskaan kaatunutkaan...

Ja kun vihdoin olen rutikuiva
kaadun
Muistaako kukaan kun humisin
vihreänä ja tuoreena?

Laske

Kellot laskevat aikaa.
Sitä valuu niiden vuotavien tiivisteiden välistä.
Menee karkuun, eikä tavoiteta.

Minä lasken käteni.
Niitä on yhä kaksi.
En antaudu, vaan käsken:

"Laske aseesi."
                                    "Ei minulla ole."
"Tiedän että on."

Laske aseesi. Se ainoa.
Laske kynäsi.
Yksi.
Pöydälle kynä, kello ja kädet.

Tähtitaivaan vanhat viisaat

Mitä jos ihminen nousi tähtilaivoihin
ennen ymmärryksemme alkua?
Genomit oli tutkittu.
Kylmäfuusio ratkaistu.
Ikiliikkuja keksitty.
Valonnopeus ylitetty.

        Jos ihminen tiesi kaiken. Tiesi liikaa.
        Nousi avaruuden laineille.
        Jätti maan hiekanjyväksi rannalle.

Vain viisaimmat lähtivät
Muut jätettiin. Akanat.
Jätettiin täsmäpommit, virukset,
manipuloitu tuho ja kaaos.
Keinotekoinen kaiken alku.
Kaiken loppu.

    Alkueläimestä pystymieheen.
        Alkulevästä pystymetsään jälleen noustaan.
            Yhtä viisaaksi tullaan.

            Vanha viisas katsoo toista. Kysyy.
        ”Jäikö jotain huomiotta? Jokin osa tutkimatta?”
    ”Ihmisyyden luonne ei ilmeisesti poistu edes annihilaatiossa…”

            Ihminen on susi.
                    Toiselle.
    Syntyessään.
            Koneena.

Alkuräjähdys

Kuumuus tiivistyy.
Alkueliöt hinkkautuvat toisiinsa.
Sitä ei vielä ole. Massaa.

Kuumuus kohoaa
yli kriittisen pisteen.
    Alkuräjähdys

Aine jatkaa.
Löytää toista.
    Metamorfoosi

Aine laajenee.
Muodostuu uudeksi.
    Evoluutio

Silmiä, korvia, varpaita. Suu.
Hekuman räjähtäessä tulevaisuus unohtuu.
Sinä tulet tähdeksi universumiin.
Mutta varo!
Tappajatähdet vaanivat.

Needle man

It's pitch and black, and the bitch is back.
Coming to me, for attack.
But she can't because I'm black jack.
And I aim to my stack.

Knocking to the door saying “Ay! Yo, yo!”
Knocking to your head saying “Ay! Yo, yo?”
Your mother is a size of a black hole
Think! Would I drill your brown hole?

Think again because I'm a wise guy
No need to be such a wise guy
if you want me to try.
try to get ready for a hard flight

I’m the one giving you a hard ride
Be prepared for a black night
I’m giving you the flight of a life
that you’ll remember till the day you die

I’m pitch black
my bitch is back
I’m the hammer jack
of your life track
I’m the needle man
on your disc
and if I want
I’ll make you sick!

I’m the DJ of your life.
Don’t pretend to be my wife!
You’re the bitch of your own cry,
Crowned by your jealous fry.

The needle comes and stings you deep
I am here to make you weep
I’m going to put you a sleep
and then you’re out to the street!

***Ensimmäinen tämän tyylilajin kokeilu. Wow. o_O***

Usko

Jos tulet uskoon,
niin korkein sinua kiittää
Jos tulet Uskoon
en tahdo tietää siitä mitään.

Minä en tule uskoon
En Uskoon

Uskon itseeni.
Uskon lähimmäisiini.
Tämä ei ole uskon
eikä Uskon asia.

Valos

Valos on virutettu.
Nyt se on jo jäähtynyt.
Muotti on auennut.
Valos on vapaa.

Pinnalta eheä,
siloinen,
tyyni.

Sisällä virhe,
vika,
poikkeama.

Ei tehty sinua
ihmisyyden kuvastimeksi.
Ei hyvyyden varjelijaksi.

Sinut tehtiin
paholaisen kuvaksi.
Kaaoksen malliksi.

Suurimmatkin taiteilijat;
isät ja äidit
ovat luonnon edessä voimattomia.

Ei auta usko,
ei toivo,
ei rakkaus.

Etkä sinä kuuntele ketään,
joka sinua lopettamaan anelee.

Palasin

Lähestymme tummaa tietä
Palatsin kultahelain juureen
Säkenöivin vaunuin pesimme
Isiemme maihin suureen

Maista mammonaa
Henkistä voimaa
Paremmuuden yksilöitä
Yksilöiden pilvilinnat

Pääsemme perille vielä
Voimassaolevin ajoin
Tässä kyydissä heikkoudet
Jokainen noutaa omin jaloin

Väkivallan oppikirjat
Nälänhädän moottorit
Rasioissa raiskaukset
Riivinraudat alessa

Palasin jauhaa ihmisestä
Raunioden kasoja
Katsoja pelkää tätä tietä
Palasimen katsoja

Poistumme tummaa tietä
Helat kullasta ja ruosteesta
Palasin kyydistä jäi
Pala vain, mutta tuhoisa

Tetrapylon

Tulen joka suunnasta
tähän
tuulee kaikista suunnista
tähän

olen tie ja sinä sen pinta
tuuli ja pilvet sen mukana

saman katon alla iskee
otsa toisen otsaan
mihin tästä
mitä nyt
piste ei vastaa

ympärillä ihmispylväät
keskellä valinnan paikka

koilis, luode,
lounas, kaakko
mihin tästä
mitä nyt
piste ei vastaa

Interaktiivinen kanssakäyminen lukijan ja allekirjoittaneen luomistyön kanssa

Istun nurmella
ylläni rautalankapuku
olen kova
pehmeässä paketissa

Tähän minut ikuistettiin
filmille valoitettiin

Mutta jos kuvaaja voisi
niin tallentaisi minut kennolle

Voit auttaa jos tahdot
Auta.

Tahti

Olen aura ympärilläsi
Olen aura pellossasi

Olen tunteiden airut

Minä hehkun ylläsi
Minä hehkun sisälläsi

Olet tunteiden airut

Viilenemme yön tahdissa
Hengitämme eri tahdissa

Vielä äsken
   pysyimme tahdissa
Eikä kumpikaan
   laskenut tahtia

Π

(1 x ΠK)
    CC

Lasimaailma

Lasikukkia pöydällä
   Linnut ikkunoissa
      Varjostimet lampuissa
         Lasia kaikki:
            Ajatukset,
               Rakkaus,
                  Elämä

Lakanoille

Olit väsynyt.
Sinut piti lakanoille laskea.
Minun nukkuva poikani

Samaan aikaan toisaalla:

Olen väsynyt
Olisi pitänyt sinut lakanoille laskea.
Minun tuhlaajapoikani.

Reboot

Kutsuin kuoleman porteilleni

Kertoakseni huonot uutiset

En olisi sitä tehnyt

ellen olisi keksijä.

Katso näitä ihmisettömiä tankkeja.

Niissä ei ole vielä sieluja

Ne kypsyvät

    Minä olen viimeinen

        Minun aikani on täysi

Sinä olet vannonut

    vieväsi ajan mitanneet

        ajattomuuteen

Minut vietyäsi

   viet itsesi

       Ei ole muita

12 alkua

    Tankeissa

        odottavat,

Koneet hoitavat.

Varajärjestelmät.

Back-up

Viimeinen kysymys:
Uudelleenkäynnistätkö "Ihmiskunta V. 3.22.8"?

Kyllä                      Ei

Löydä itsesi

Oli mies.
Hän astui jalallaan
ja maa tärisi.

Oli henki.
Hän hengitti ilmaa
ja se sakeni.

Oli katse.
Se kohdistui taivaaseen
ja se repesi.

Oli kuulo.
Hän kuuli maailman
kuolonkorinan.

Hän oli jumalain kuva, ei Jumala
Molemman tahon kätyri.
Vastavoimien risteys.
Peilikuvasi.

Saranalliset VI

Järkeni asuu huoneen ulkopuolella.
Oven lukko on lukitsematta
Saranat salvattu tyhmyyden ruosteella.
Niihin syöpyy
Vain rakkaan viha.

Silloin ovi aukeaa.
Vieraat päästetään sisään.
He kertovat minun toimineen taas väärin
Minä uskon, mutta pelkään:
Ruoste alkaa jälleen palata.

Saranalliset V

Minussa on sarana.
Se kääntyy huomaamatta.

            Hiljaa

Paljastaa toisen puolen.
Erilaisen
.
Se vilahtaa.
On häivähdys.

Kääntyessään se kuitenkin
sotkee kaiken.

Katoaa niin
että sen kuvitellaan
olevan aina läsnä.

Öljyn puutteena
Värivirheenä
Puutteena valmistuksessa.

Saranalliset IV

Miksi tuossa karmissa
on yksinäiset saranat?

Niillä ei ole paria.
Ovea aukossa.

Nyt on liian helppo
kulkea aukkoa liian liki.

Piipahtaa tuolla puolen
hyvän ja pahan kynnyksen.

Ja joka kerta palatessa
tuo kova kynnys
kaataa minut alimpaan pisteeseen,
josta kompuroida ylös.

Miete II

Ole kuin aurinko,
silti vain pilkkusi huomataan.

Miete

Kun sydämemme
ovat nopeampia kuin järkemme,
tulee kultaisimmistakin teoista
ruosteisia nauloja arkkuumme.

Kuorenvartija

Tämän kuoren sisällä
pysyy lämpö.
Täällä malja ylitsevuotava
ei ole ainoa.
Täällä jokainen astia ja esine
vuotaa yli
vieraanvaraisuutta,
hyvää mieltä.
Tänne pääsevät vain hyvät henget
eivätkä ne täältä koskaan katoa,
vaikka lähtisivätkin pois.
Kiitos kuorenvartijan
jota ilman tämä paikka olisi
tyhjä kuori.

***Kiitos lomapaikan vieraanvaraiselle väelle!***

Media

Jos kajastaa ennen aikojaan
se ei ole aamu
    ei auringon loimo

         Pahuus palaa
     ja hyvyys palaa
Joku polttaa
        tupakan
        talon
Sormensa hehkuvassa kahvassa
Joku sytyttää
        valot
        takan
Itsensä protestiksi
Unohtaa kertoa mitä protestoi
Uutinen hukkuu
keinotekoisen auringonnousun alle

Me olemme runoa

Te kaksi olette runoa.
Toistenne loppusoinnut.
Minä soinnun kolmantena.
Täydentävänä jakeena.

Ilman meitä olisi vain:
Lauseita.
Sanoja.
Kirjaimia ja merkkejä.
Vailla tarkoitusta.

Mutta kyllä tähän runoon
jakeita mahtuu.

Kynässä riittää mustetta
ja arkeissa tyhjää tilaa.

Mihin tämä runo loppuu?
Meihin.
Meistä tulleisiin.
Tulleista alkaviin.
Pisteeseen.

Sydämelliset ja sydämettömät

Puussa, jossa kasvaa partaa,
roikkuu elämän puu.
Palana

Sen osat on hajautettu.
Sillä ei ole sydäntä,
vaikka sen sisällä
on monta sydäntä.
Niissä kaikissa on.

Sydämellinen nosti
Katsoi

Kuinka sydämellinen ruokki
Valvoi

Ja pian on aika lentää.
Ei jää sydäntä,
mutta parta jää
ja sydämetön.

Ne odottavat rauhassa.
Uusia sydämiä.

Sinne ja takaisin

Suo, suvi ja suusta soopaa.
Soiden maasta ylös noustaan.
Räme, letto ja soinen maa.
Siksikö vain on nimi Suomaa?

Tolkien, Kontu ja Keski-maa.
Suomaalla Maakeski kotinaan.
Hetken kun polkee löytyy Konnu.
Liekö joskus kirjailija tänne tullu?

Onko Vinnilän vaari Gandalf harmaa?
Riutan poika on Frodo varmaan.
Minne kätkettiin mahtisormus?
No maksaan tietty, koska meil on Sorbus!

On meillä aina tarinaa lyöty
Ja tupla aamiaiset usein syöty.
Liekö siis meiltä tarinan lähde?
Ota selvää ja tule tänne!

Kallolaulu

Palasin palopaikalle
ensimmäisenä. Mustalle.
Nokipannu sohjossa pesii.
Täällä haisee orvaskesi.

Haamu pangon päällä istuu.
Tässä hajussa silmä kostuu.
Haastaa kallo ikikieltä.
Ei päätä, häntää. Ei mieltä.

Kuolevaisen korvan vastaanotto
huono on. Se on kuolleen motto.
Samassa tuli kipu. Tuli paine.
Yht'äkkiä oli puhe kuin helein kannel.

Minua kallon pohja katsoo.
Kuopat tyhjät minun tahtoo
palata metsään, siitä tielle.
Juosta niin että haisen hielle.

Kerro kylään: Nyt on vainaa!
Osta lautaa ja arkku naulaa.
Musta sohjo maasta kaiva.
Pane arkkuun. Näe se vaiva.

Sitten pääsen läpi portin.
Kaulaan saan kulkukortin.
Sillä suunta vain on yksi.
Vain kerran aukee se uksi.

Sen jos teet niin jätän rauhaan.
Muutoin sun heikon mielen naulaan
palopaikkaan tähän kiinni.
Tänne jäät. Tulee meistä tiimi.

Minä lupaan, vannon ja tahdon auttaa.
Niin poistui paine. Lähdin matkaan.
Kaiken tein kuin tahtoi kallo,
vaan en puhu. Sen vannon.

Ylös kirjaan en ääneen lausu.
Voi vaarallinen olla kallon laulu.
Tarkoin mieti kestätkö kuulla.
Se tiedä! Älä mieti "Voisi luulla..."

Kuule jos mielesi on vakain vene.
Muutoin käännä selkä ja mene.
Kuollut mies ei sinua vaivaa,
jos et ongelmia ala itse kaivaa.

Löydä itsesi

Oli mies.
Hän astui jalallaan
ja maa tärisi

Oli henki.
Hän hengitti ilmaa
ja se sakeni.

Oli katse.
Se kohdistui taivaaseen
ja se repesi.

Oli kuulo.
Hän kuuli maailman
kuolonkorinan

Hän oli Jumalan kuva, ei Jumala.

Molemman tahon kätyri.
Vastavoimien risteys.
Peilikuvasi.

Tee se!

Jos olet idealisti,
niin listi ideasi.

Despiraatio

Yritän runoa
ulos runnoa.
Ei se tule!
Ajan kanssa.
Väkisin
tai pakolla.

Yritän olla yrittämättä
ja epäonnistun.
Olen ajan kansaa
ja minut on vedetty.
Aika on rahaa.
Ei ole rahaa.

Jos yritän epäonnistua
ja onnistun.
Olenko onnistunut?
Jos en saa inspiraatiota,
saisinko edes
despiraation?

Ensimmäinen matka

Ensimmäinen matka
etelästä pohjoiseen.
Hangosta Petsamoon.
No ei ihan Hangosta.
Ei ihan petsamoonkaan.

Itkua, naurua.
Jotain on vaipassa.
Auto pysähtyy.
Sinä naurat. Hetken.
Kunnes jatketaan matkaa.

Sinä itket. Pitkään.
Me ajamme pitkään.
1070 kilometriä.
Noin suunnilleen...
Kuka näitä laskee?

Kivitalot, mökit
ja hotellit
on käytävä läpi.
Se on hauskaa,
jos sinulla on.

Perillä meidät syödään
imu imulta,
mutta se on silti
sinun ensimmäinen.
Matkasi.

Taiat

Tietäjäksi sinut lyötiin
keskikesän aattoiltaan.
Taiat suuret voimalauseet,
juhannuksesta väkevät.

"Nouki kukat, katso kaivoon.
Kelli pellossa alasti!"
Niinpä kuuluu neuvot viisaat.
Riiauselkeet monenlaiset.

Joko näkyy sulhon kasvot,
morsmaikku niin sopivanlainen?
Etsi juhannuksen noita.
Taikamestari vanhempi.

Sepä sulle niksit kertoo,
jolla mielitietyn saisi.
Taiat suuret voimalauseet
juhannuksesta väkevät.

Tsiki-tsiki

Takiloin itseni
purjeeksi venhoon
kompassisuunnaksi
pohjoisen

Taakseni jäävät
murheiden alhot
liian syvällä viihdy en

Matalikon "tsiki-tsiki"
tuo punainen
pikku pallura

tahdon olla, vaikka hiki
tuolisi tuolla
menolla

En minä tiedä!
Mikä lie se...
keksi itse parempi!

Nimi pienelle sille,
joka liikkuu tsiki-tsiki.

Olenhan minäkin ihminen

Olenhan minäkin ihminen
voit todeta, mutta
asiakkaalle se on kysymys.

   No, ehkä olet sen kaltainen
   mutta minulle rotta.
   Siinä on iso kynnys

     Vertaisekseni nostoon
      arvojeni rinnalle.

Mutta mitä jos ostan vereni
siniseksi
Aivoilleni kapasiteettia
Silloin voin todeta
Olenhan minäkin ihminen.
    

Periksiantajat

Välitunnit
Välilyönnit
Välivuosi

Tunnit katosivat biteiksi pomon kuvaputkelle
Lyönnit hiljenivät päätteellä
Vuosi vaihtui

Avosyli
Avohaava
Avopotilas

Syli oli kohta kylmä
haava oli otsassa
potilas vaihtui

Kaikki alkoi alusta jossain muualla.

Askeleita yössä

Lävitse uneni
sivaltaa kauhu.

Huoneessani ääniä
Alkovin ovi aukeaa

Jää raolleen.
Liikkui jokin
muu kuin ovi.
Sytytän valot.

Ovi on totta
Ovi on raollaan.

En näe ketään.
Kuulen askeleita.

Katson kelloa.
Se on neljä.
Olenko unessa?
Toivottavasti...

Askeleet lähestyvät.
Ketään ei näy!?!?

En ole unessa!!!!
Ja sitten

alkaa kehräys.

Armas ja Suvi

Jo joutuivat Armas ja Suvi.
Oli kiire juhlia. Ei ollut kiire
niin kuin kiire koulussa ymmärrettiin.
Nyt oli kiire elää.

Jo joutuivat Armas ja Suvi
hiekkarannalle ja kaupunkiin.
Tuhansien muiden joukkoon,
joilla oli kiire elää.

Jo joutuivat Armas ja Suvi
huomaamaan, että enää ei
saanut ohjausta muilta.
Niin oli kiire elää

Jo joutuivat Armas ja Suvi.
Toistensa syliin.
Toisiensa uniin.
Eikä enää ollut kiire elää.

Metsäretki

Vasemmalla vasuani
kanniskelen metsässäni.

Vasu vasta puolityhjä
oikealla mielitietty.

Suuteloida auringossa
kasteen päällä kelliä.

Alulla on metsäretki
samottava lemmen polku.

Tästä tulee nuori polvi
polvi polvelta parempi

Tästä vielä kuunkierto
Ja vielä pari muutama

Niin on polku tallattuna
suuntaviitta rakkaudelle.

Sitä pitkin polvi tallaa
polvi toisen perästä.

Aforismi

Joka toiselle kuoppaa kaivaa näkee vaivaa.

"Tämä on lainaus työpiireistä. Kiitos vain Mika S., tämä osui kuin nenä päähän tähän haasteeseen..."

Hiljaisella hiekalla

Olen todistanut
Minut on todistettu
Seuraan hiljaisella hiekalla
taivaan vipuvarsien keinahtelua.

Yksi laskee
Toinen nousee
lukemattomien mukana

Tässä kaikkeudessa
vallitsee äärettömän syvä
kauneus, jonka voi kokea
vain hiljaisella hiekalla.
-------------------------------------------------------------------------------------

Tällä kertaa Runotorstaissa haasteena on tekstilaina, joka on poimittu Merja Otavan alun perin vuonna 1959 ilmestyneen, omana aikanaan erittäin suositun nuortenkirjan Priskan alusta.


"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)

Klosetti

Tässä olen ja kellun
Maailma on valkoinen, kansi avoin.
Ei aina. Joskus se on kiinni.

Täällä on rauhallista,
mitä nyt joskus myrskyää.

Pelkään lähestyviä käsiä korkeuksista
Avoimen kannen yllä
Jos sellainen vaikka tarttuu nuppiin
ja vetää.

Siitä alkaa matka
pimeään putkeen.

Kyllästäjä

Tässä heiluu henki
    ihmisyyden tiivistymä
        olen hupaisa
            olen ärsyttävä
                kaikki mitä teen
            ei kelpaa kaikille
        lopulta kyllästytän
    lopulta kyllästyn
miksi siis kaiken päälle myyn kyllästettyä?

Story

 ***Ihan levylle asti laitettu kappale, joka löytyi vanhoista jemmoista... :)***

Can you hear the man calling your name?
It's not the blessed sound.
He wants your soul to feel the shame
and shadder it all around.

In your mothers eyes,
darkest lies.
Passed away from the brightes lights

He called your name,
you felt the shame
and hoped for a better days.

No blames to you from her

Another cold night with him down in the hell.
I guess it's just the pain
that drives me to edge of insanity.
He makes me so frail.

Enough is enough.
He thinks he's tough
but let the lead talk sense in to him.

What say you now?
I take you down.
No longer we hear you bossing around

From you to her
From her to me
From me to her
From her to you

Rastaan laulu

"Lapsi sairastaa."
Äiti katsoo sairastaan.

Isä tulee huoneeseen.
Toteaa. Kyllä, lapsi sairastaa.

ja lapsi kertoo:
Hymyni sai rastaan laulamaan!

Lapsi sairastaa elämää.
Ja elämäkin sai rastaan laulamaan.

Punasoluna

Punasoluna

Verisuonten verkossa.

Ihmiskehon moottoriteillä.

Täällä heiluu viruksia,

bakteereja ja  alkueläimiä

törmäillen lajitovereihini.

Valkosolut luotu suojelemaan,

vaan ei niitä riitä aina.

Edes joka paikkaan.

Vaan monta meitä kaatuu

ennen suojelijain saapumista

ja vielä en ole kaatunut

vaikka vierestä on kaaduttu.

Virusten, bakteerien ja alkueläinten

kaatamana.

Paha pastori

Tämä löytyi myös treenikämppäkassista. Idea on alkuperäisen lapun mukaan jo 9:ltä luokalta. Eli minun tapauksessani vuodelta -99

Perkeleellinen sotajoukko
kokoontuu kirkon mäellä.
Jonka risti ylösalaisin.
Pappi saarnaa kera pirun sarvin.

"Rakkaat lapset. Täällä ei
pahuuttanne muisteta!
Täällä saatte siivet, hännän,
valtuudet pimeän!"

Paha, paha pastori
jyvän maahan viljeli.
Kirouksilla sen kasteli.
Vihalla sen lannoitti.

Luojasi ei täällä auta.
Paikka on yhtä kadotusta,
Jäätävää vihan tulta.
Sairastunutta verta.

Jäljet johtaa luoteeseen

Tämäkin löytyi vanhasta treenikämppä muovikassista. Unohdettu kappale.

Mies valittaa ei saa.
Mies kantaa taakkansa.
Hän katsoo huomiseen.
Yhä jäljet
-johtaa luoteeseen

Jäljet vielä näät.
Jääneet lumeen pehmeään.
Ei syytä murheeseen.
Yhä jäljet
-johtaa luoteeseen.

Jäljet luoteeseen
peittyy lumeen hiljalleen.
Vie kotiin hiipien
tie miehen hiljaisen.

Valkeus peittää maan.
Jäljet lumeen katoaa.

Viimeinen saarna

Joskus 2000 alussa kirjailtu teksti. Huomattavia yhtäläisyyksiä
Muihin teoksiini. Olisiko kirjoitettu muut sitten tätä muistellen.

Mieleeni lisättäköön tähteinvälisyys.
Välykset täynnä mustaa multaa.
Multa huokuu maista lämpöään.
Lämpöä kuin jokin olisi inhimillistä.

Inhimillisyyden nimissä unohdan tuskani,
vaikka kiroankin heikon ihmisyyteni.
Hulluuden kylmä koura tarttuu aivoihin.
Kaataa järjen alas multiin jaloiltani suorilta.

Nyt kuulkaa saarna viimeinen.
Sana suuri maailmankaikkeuden.
Minua on korvennettu tulisin käsin.
Se lähes apatiaan asti rauhoitti.

Mutta olen tuntenut Hänen sykäyksensä.
Jotka ovat henkeni edessä ajaneet minut
viimeiseen mahdollisuuteen, jossa lähes
aivottomalle kelpaa parhaiten teräksinen koukku.

Nautinnot lipuvat sisääni

Olen levynä.
Kädessäni levyjä.
Laitan soimaan.
Laitan suuhun.
Mielihyvä virtaa korvistani luuhun.
Kieleltäni muuhun
ruumiiseen.
Jos vain joku kuulisi mielihyväni.
Maistaisi nautintoni.
Tämä on jo lähellä...
Mitä minä etsin

Tulosilta

Tästä yli
toiselle puolelle,
jossa ruoho on vihreämpää.
Aita on korkeampi.
Linnan muurit ovat murtumattomat.
Mutta aina kun yritän.
Ylitän.
Puolivälissä olen liikaa.
Silta romahtaa.
Unelmani ovat sillankiviä,
jotka tekevät vedestä kruunun.
Itsensä ylle, menneen alle.

Kaupunki täyttyy

Tämä sade alkaa joka siunaaman arkiaamu.
Pisarat kulkevat kohti lammikkoa.
Asettuvat limittäin ja lomittain.
Paikoille, joista vielä puuttuu.
Joka ilta joku vetää tulpan irti
ja pisarat palaavat takaisin pilvilinnoihinsa.

Kaksoispiste

Sinä ja minä. Me kaikki. Elämme tarinassa.
Se kulkee eteenpäin. Kohti loppua.

Kun perinteinen loppu tulee,
siihen kuuluu piste.

Siinä kaikki. Ei enää mitään.
Tai sitten...

Piste avaa toisen.
                  Alun.
           Portin.
     Oven.
Mustan aukon.

Jos pystyisimme näkemään lopun rajamuurin ylitse
näkisimme etäällä toisen pisteen. Alkupisteen.

                       :

Music gore

HUOM! HUOM! HUOM! HUOM! HUOM! HUOM! HUOM! HUOM!
*Seuraavalla tekstillä ei ole mitään tekemistä järjellisen ajattelun kanssa*

Stop that bongo rumble and let me hear the beat.
Let that twisted drummer melt your stoned feet.
Now it's time for jungle and apelike fucking dance.
Step a side jazzy uncle and let us feel the trance.

This dancefloor is the ground
The ground is a soul
Soul is a move and the
movement is the truth!

Stomp your feet to dancefloor and pump up little more
volume in the dancehall. This is music gore!
Are you ready to the next round? 'Cause I'm ready to change
my music to the soundground that makes you little strange.

This dancefloor is the ground
The ground is a soul
Soul is a move and the
movement is the truth!

Konon

Olin yksi kuudesta. / Viisi muuta matkassa.
Kiilsimme kenraalin arvossa. / Aamuauringon kilossa.
Kohta olimme Spartassa. / Oli tarkoitus vallata.
Tuli turpaan kunnolla. / Yksin kotiin matkata
sain henkeni uhalla. / Olin varma kuolosta.
Viruisi pääni vakassa. / Yksin ilman ruumista

Päätä ilman / suunta muuttuu
värivirhe / liike loppuu

Mutta Jumalat päättivät, / olin kohdannut vääryyttä.
Pääsin uusilla purjeilla. / 300:lla laivalla.
Komentajan paikalla / kohti kostoa suloista.
Kohta veri merestä / kiiltää tuhannesta miehestä.
Kokematon kenraali / asetettiin vastaani.
Tuli loppu hetkessä. / Sparta lepää meressä.

Päätä ilman / suunta muuttuu
värivirhe / liike loppuu

( Tarina kirjoitettu seuraavan linkin prusteella: http://fi.wikipedia.org/wiki/Konon )

Viisaat miehet

Kuusi päivää, kuusi yötä

Seitsemännen aamu koittaa.
Tulee mukaan, valitsee aiheen,
jäsen kerhon viisaiden.

Anteeksi antakaa, tiedä en
kohtalosta huomisen.
Toivo elää, mielen täyttää.
Toivo tunteihin häviää.

Tila täyttyy, käy matkaan
kerho viisaiden miehien.
Kasvaa kynnet ja rähisen
rannalla puhtaiden virtojen

Mietelauseet viisaiden,
läpi käydään uudelleen.
Itkuvirren jäsen soittaa.
Toivo peittää totuuden.

* Huom! Vanhaa, vanhaa...

Kyltymätön

Vielä on paljon nähtävää.
Menneisyys taas taakse jää.
En aio vain odottaa,
kunnes tullaan noutamaan.
Kipu on vain mielen haamu.
Lääkkeisiin ei se kaadu.
Se vain odottaa vuoroaan,
milloin iskeä uudestaan.

Minulla on avaimet ikuisuuteen.
Turhaa katson menneisyyteen.
Tulevassa on kaikki hyvin.
Jäädä saa mieli syvin.

En koskaan saanut tarpeeksi.
Kuljin muistelmillasi.
Ne kirjoitit vaistosta.
Nyt ne hakevat minua.

* Huom! Vanhaa, vanhaa tuotantoa...

Kolmiyhteys

Olento kulkee yli pirunkaton.
Isän lattia vuotaa veden.
Näytä minulle voimavara.
Lyö nämä ikisäkeet halki!
Ei poltinrautaa, ei penkkiä. vain ihon alla kalterit.
Siellä vanki ainoa itkee hiljaa sanoja.

Lyö maahan ja tuomitse!
Johda virta lävitse!
Anna tila tuhkalle!
Lepopaikka sielulle.

Käy peltopiru tanssimaan ohdakkeista tietä.
"Vielä sinut kaadetaan, vaikka kuulen laulun vielä."
* Huom! Vanhaa, vanhaa tuotantoa....

Muisto II

Luut poikki. Veri hyytyy.
Silmä puhki. Ääni myyty.
Piru itkee "Muisto jää."
Henki lähtee. Siihen jää.

Seuraten sivusta rituaalia.
Tutkii ruumista omistajana.
Tahtoo takaisin palata
tuntemattoman rajamailta.

"Vielä mahtuu, portit auki"
Maassa maatuu, puhuu tauti.
Ottaa otteen, häviää.
Vastaa sille "Mä jään."

* Huom! Vanhaa, vanhaa tuotantoa....

Muisto I

Jäi yksin elämään muisto ihmisen.
Vouti perimään tuhkia sukujen.
Jäi lapset suremaan arkussa vainajaa.
Käy maahan maatumaan leivän hankkija.

Minun täytyy mieli avartaa!
Tehdä miehen työt lasten leikin sijaan.
Perheelle leipä hankkia.
Päivin sekä öin känsät ruvella.

Pelto hiljainen. Kuka kyntää sen?
Vastuu ikuinen jäi harteille.
Sai kylä tää taas mietittävää.
Kuinka poika tuo tästä selviää?

Minun täytyy mieli sulkea!
Kuunnella sydäntä juorujen sijasta.
Kaatua saapaat jalassa.
Eikä vain hanskat naulassa.

* Huom! Vanhaa, vanhaa tuotantoa....

Valon lapset

Tuhannet valon lapset tuoijottavat pimeyteen.

Aamunkoittoa odottavat nähdäkseen vapauden.
Siellä missä olemme horisontit kullataan,
jotta mekin näkisimme onnellisen maan.

Vaikka avaan silmäni
havaitse en maailmaa!
Pimeys käy yli maan.
Jo aamu sarastaa.
Kutsun valon lapsia
auttamaan sokeaa.
Puhdistamaan silmäni
pahan vallasta.

Vihdoin, kun näen valon, näen myöskin pimeyden.
Paremmin, kuin synnitön, heitän kiven viimeisen.

* Huom! Milleniumin taitteessa syntyneitä kirjoituksia...

Mielialat

Loputon väkivalta pelon salakuljettaa.
Isku on vain hetkellinen, muisto kestää ikuisuuden.
Lyhyin virkkein rytmi hakkaa.
Järki ajautuu karille,
ajauduttuaan suureen virtaan.
Yksilölle liian vahvaan.

Kanavoi vihasi!
Poista pelkosi!
Tuhoa heikompi!
Ole hullumpi!

Tiputan silmäni edessä kauneuden.
Sääli tunnetta, se mihin mahtoi kadota.
Nyt päivä onkin yö
ja kaikki on pimeää!
Näkökenttä kuin tumma taulu,
jossa kaikki värit yhtyy!

* Huom! Milleniumin taittekohdassa kirjoiteltuja juttuja...

Suruvalta

Laske kruunusi syvimpään kaivoon,

sillä nyt on muilla ylin valta.

Lyijy laulaa maailmaan rauhan.

Rauhan, kera kivun ja vihan.



Suruvalta - ei tarvita.

Suruvalta - ei sinua.

Suruvalta - anna olla.

Suruvalta - kruunusi.



Nimi, joka maailman täytti.

Valtakoneilla sen mahti.

Käsky tulee ihmiseltä.

Ihmiseltä, Jumalalta.


* Huom! Vaka-vanhaa kirjoittelua, jostain milleniumin vaihdon ajoilta... Ensimmäinen kappale, joka on tehty julkaistuun muotoon ikinä minun toimestani.

Heijastuksia

Kerroit minulle koko maailman kannan suustasi.
Projisoit aivoihini oikean käyttäytymismallin.
Joka teki ja tekee minusta paremman.
                              "Ei sinulla ole vaihtoehtoja."

Näin sinä itsetietoisesti esitit kantasi.
Minun teki mieli lyödä naula kantaan.
Heijastaa mallisi taivaalle ja katkaista siltä julkisesti kaula.

Minä olen ja tulen kyllä varmasti olemaan parempi
                               ärsyttämään teitä.